17. syyskuuta 2009

Syksyn tullen lehdetkin kellastuvat






Täällä taas. Moraalisesti arveluttava ostokseni tuossa ylhäällä. Vastustan kettutarhausta, mutta tämän Rähjän kuitenkin pelastin kirpputorilta. Kotosalla huomasin, että sen häntäkin oli kiinni vain nuppineulalla. Mutta siitä tulee minun markkinakettuni Nahkiksen rinnalle. Annan sille paljon rakkautta ja lämpöä, jota se ei kenties eläessään saanut.



Tässä sitten taas löytyy toisenlaista luonnon kauneutta. Aivan mahtava. Kuva itseasiassa taitaisi kuulua pystyyn, mutta näyttää se näinkin makealta. Siinä siis kastepisaroita hämähäkin seitissä keskellä ruohikkoa. :D

Elämä vie ja aika kuluu. Päivät ovat olleet ajatuksien täytteisiä, alkaa masennus taas tuntua. Miksi? Olen pitkään pohtinut omaa elämääni ja sitä, mikä siinä on vialla, kunnen ole onnellinen. Mitä pitäisi muuttaa? Vastaus on En tiedä. Kaikki on oikein hyvin, jos oikein lähtee asioita purkamaan ja miettimään, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Enkö osaa olla onnellinen? Keväällä kaikki tuntui aivan mahtavalta ja elämä hymyili kuin Naantalin aurinko, niin minäkin. Mitä kesän aikana on tapahtunut, mitä minä olen menettänyt?
Miten minä saan sen takaisin?

1 kommentti:

Usvis kirjoitti...

Rähjä muutti nimensä Räyhäksi. Jostain syystä muistin nimen aina väärin, niin kettu saa nyt olla sitten Räyhä. Kirjamessujen aikana siltä katkesi häntä kolmeen kertaan ja toinen takatassu lähti irti. Saa nähdä kuinka pitkään se minun matkassani tulee kestämään, reppana.