7. lokakuuta 2009

Elämä on tuolla jossain ulkona.

Jepu, miekä aloittaa joulustressin jo nyt. Pitäisi saada kovasti kaikkea aikaiseksi ja hoidettua, mutta mikään ei tunnu sujuvan.

Viime viikonloppuna oli Turun kirja- ja ruokamessut, joille osallistuin yhdistyksen porukoissa. Vaikka osasto olikin ruokamessujen perimmäisessä kulmassa oli kävijöitä silti ihan kivasti ja jokunen minulta jotain mukaansakin otti. Itselläkin kukkaron nyörit eivät liian tiukassa olleet; mukaan tarttui suussa sulavaa suklaamoussea, rommiviineriä, kukkaruletista tuli ruusu ja kirjamessujen puolelta liimasidoksinen kirja ja Tuomas Heikkilän Piirtoja ja Kirjaimia-kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla- kirja. Tuo viimeinen oli melkoisen kallis minun budjetilleni, mutta se oli 20% alennuksessa ja tuntui sen verran mukavalta ja kun sitä kaveri mainosti (oli ostanut itselleen) niin oli se sitten "pakko" hankkia. Kirjassa on kyllä paljon kaikkea sekä kalligrafiaan että kirjansidontaan liittyvää juttua keskiajalta, että uskon kyllä kirjan olevan melkoisen hyvä tietopankki ja ideaopus tulevaisuutta ajatellen. Vielä en ole ehtinyt lukemista aloittaa, mutta ehkä kohta...
(Nyt vielä Potter jyrää etunenässä: neljäs kirja tällä hetkellä menossa. Luen niitä englanniksi ja olen todella ihastuksissani!)

-Oho, kultsi toi teetä. :D Vaikka välillä toinen ottaa vähäsen päähän syystä tai toisesta, niin on se niin suloinen ja ihana. <3 Tuntuu aika uskomattomalta, että ollaan oltu vasta vajaa puoli vuotta yhdessä (ja melkein koko ajan jo lähes tulkoon asuttu yhdessä). Ensi keväänä pitäisi muuttaa yhteen. Olen asiasta melkoisen innoissani jo senkin vuoksi, että ollaan sovittu hankkivamme silloin kaksi kääpiöhamsteria. Toiselle on jo nimikin. Siitä tulee Hiutale. Toiselle nimi on vielä etsinnässä.

Mutta joulustressiin palataksemme. Minulla on ideoita vaikka muille jakaa, mutta aikaa ja innostusta ei oikein tunnu löytyvän asioiden konkretisoimiseksi. Aika kuluu kaikkeen epäolennaiseen, kuten siivoilemiseen, pyykin pesuun ja facebookiin. Tämän viikonlopun ja parin kipeänä vietetyn päivän aikana ollaan molemmat, minä sekä Kultsi innostuttu toden teolla facebookin Zyngan peleistä; FarmVillestä ja Cafe Worldistä. Ja minä sitten vielä Yovillestäkin. Tai tuota Farmia nyt ollaan pelattu jo pidempääkin. Farmilla siis kerätään elukoita, puita ja viljellään maata, Cafessa hoidetaan kahvilaa ja Yoville muistuttaa aikapaljon Simsiä; siinä vieraillaan kavereilla ja kootaan kämppään kivoja huonekaluja yms. Aika koukuttavia ja sinänsä ärsyttäviä pelejä. Oikeita aikavarkaita. Kaksi päivää minulta on kulunut siihen, että olen istunut koneella. Tänään sain itseni irti vain siksi aikaa kun Kultsi kävi työhaastattelussa. On melkoisen ärsyttävää olla kilpailuhenkinen ihminen. Jos Kultsi on koneella, on minunkin pakko, jotta en jäisi jälkeen ihan tuhottomasti. Farmilla olen sentään edellä. Ärsyttävää. Ja minkä takia? Luulisi, että ihmisellä olisi parempaakin tekemistä. Ja kyllä onkin. Mutta miksi siis tietokone vie voiton oikealta elämältä? Ihmiselle, joka tahtoisi saada jotain Aikaan mutta koukuttuu tämä saa aikaan pahenevaa ärsytystä ja stressiä. Mitä tehdä. Ja kun Kultsille ehdottaa päivää ilman tietokonetta vastaukseksi tulee hiljaisuutta ja sitten: "mutta ei kai vielä tällä viikolla?"

*huokaus*

Ei kommentteja: