Olin viikko sitten käymässä vanhempieni luona. Heidän kukkapenkistään pongasin nämä sinivuokot.
Tämäkin perhonen on vanhempieni luota. Se heräili vanhan talon suojissa ja päästimme sen ulos lämpimään - sillä seurauksella, ettemme saaneet vanhan talon ikkunaa enää takaisin kiinni. Isän kommentti oli "Niin tietysti", kun kerroimme pelastaneemme perhosen.
Nämä kaksi yllä olevaa kuvaa ovat myös vanhempieni luota, vanhalta talolta "Hakalasta", joka on enemmänkin sellainen isän ikuisuusprojekti - hiukan kunnostusta siellä ja täällä ja aika paljon tavaraa: vanhempani kiertävät huutokauppoja ja minä ja veljeni (sekä muutamat sukulaiset) tallettavat tavaraa tänne... :)
Ja tässä on tulossa uusi viikinkitelttani. Kiitos isä.
Puut ovat jo minulla ja ne on poltettu (ei, ei siis sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ihan vain pinnastaan, jotta pikku tikut lähtivät ja pinnasta tuli todella kaunis, sellainen vanhahtava). Minulla on kuukausi aikaa laskea paljonko kangasta tarvitsen, tilata ja ommella telttaan päälliset. Kiireeksi voi mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti