13. kesäkuuta 2010

"Mikä siitä tulee?" Tästä voi tulla vaikka mitä...


Kokkilan MuinaisMarkkinoilla oli taas tänäkin vuonna todella mukavaa. Itselläni myynti ei ollut huippuluokkaa, mutta ei tästä ihan miinukselle jäänyt. Myyjiä oli monta, myös uusia tuttavuuksia. Iltaisin oli mukavaa Ankkuribaarissa sekä leirinuotiolla. Yöt olivat kylmiä, kuten viime vuonnakin. Onneksi minulla oli nyt isompi teltta ja siellä Ikean koottava vuode! Sekä Kultsilta "varastettua" Xantea, joka lämmitti ja auttoi nukahtamaan. 


 

Tuuli oli melkoinen, ja ennen "viritystä" sain juosta kissojen ja matojen perässä pitkin pusikkoa...



"Mitä sä teet?" 
"Tämä on neulakinnastekniikka."
"Ai, sä niinku virkkaat neulan kanssa?"
"No, en varsinaisesti virkkaa. Tää on ihan eri tekniikka. 
Tunnettu ja käytetty viikinkiajalla, tuhat vuotta sitten. Ennen virkkuukoukkuja."
"Ai jaa..."

"Jaa, sää teet nyt tuota koukkuamista. 
Näytäs ny, millai se meni, kun minä osasin joskus, mutten enää muista."

"Juu, mun mummoni teki tuollai kintaita, 
mut en mä silloin jaksanut opetella, kun olin ihan pikkulikka. 
Nyt harmittaa."


Eilen värjättiin lankoja kasveilla.
Oli aika sellainen extempore juttu. Kaveri laittoi facebookissa perjantaina, että tekis mieli värjäillä, olisko muita halukkaita. :) Neljän tyttösen voimin sitten täällä meidän keittiössä värjäiltiin. Koitettiin purettaa osa langoista raparperilla, sit meillä oli sipulipata ja vielä lupiinipata.

Sipuli otti mahtavasti kiinni.

 Luuhelmistäkin tuli niin uskomattoman kauniit!

Eihän näistä malta pitää näppejään erossa!


 Tuo ihana oranssi ihan tässä reunassa on jotain himovanhaa raanulankaa ja se oli jo valmiiksi keltaista. Tuli kyllä mahtava oranssi!!!

Lupiinipata olikin vähän suurempi murhetus. Vasta kaiken päätteeksi tajuttiin, että lupiineja olisi tarvittu paaaaljooon enemmän tuohon meidän lankamäärään. No, kokeiltiin sitten oikein urakalla kaikkia pikku kikkoja saada lankoihin vähän väriä. Nämä langathan oli alunperin kaikki käytetty siinä raparperiliemessä, johon lurautettiin vanhat nokkosliemetkin sekaan. Epäiltiin puretuksen tehoa, joten lisättiin alunaa. Lisättiin myös 1,35€ edestä 5centtisiä. Ne piti kivaa kilinää poristessaan padan pohjalla. Lisättiinpä vielä lupiinin kukat kaiken komeuden päälle (langat on tuolla alla). Oltaisiin varmaan lisätty vielä jotain, jos olis ollut jotain, mitä olis lisännyt.
Pata porisi liedellä ehkä parisen tuntia ja sen jälkeen langat saivat lillua liemessä aamuun asti. Aamulla huuhtelin langat, ja oli niihin nyt ehkä jotain pientä pigmenttiä tarttunut. Wool jostain syystä oli se kaikkein suurin lankasyöppö. Tämä lupiini pata (tai raparperi, tai 5 centtiset, tai joku) antoi siihen ihan kivaa rusehtavaa sävyä. Harmi vaan, ettei ollut omia wooleja...Naapurin vyyhdeissä on aina hienommat sävyt.

Ja milläs ne floristit värjäskään niitä kukkia...?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

HI, you should use the leaves not the flowers... bright, bright greens...
Cheers...
rod of villivilla.org