Haavekuvia ulkomailta. Todellisuusko jotain muuta?

Espanjalaiset mansikat näyttivät herkullisilta, mutta vain yhden makuun olin todella tyytyväinen (tietysti se oli se kaikkein lyttääntynein, joka oli jo melkein menossa roskakasaan).

Reissuvalmisteluja

Pekingin reissuun ei ole kuin 17 päivää. Huimaa, miten nopeaa aika meneekään. Passit ja viisumit saatiin hoidettua. Traveller.fi:n palvelu oli nopeaa ja luotettavaa. Tilasimme matkamme SuperSaverin kautta ja sieltäkin olemme saaneet tosi hyvää palvelua; Moskovassa meitä vastassa on avustajat, jotka auttavat meidät oikeaan koneeseen, koska vaihtoaika meillä on lyhyempi kuin lentokentän ohjeistuksessa. Mahtavaa, koska olen jo etukäteen panikoinut asiaa.
Saa nähdä, miten sitten takaisin tullessa... :/

Olen kerännyt pientä omaa matkaopasta ja ostin myös Pekingin karttakirjasen (oli pakko, vaikka teidän, että saisin sieltä paremman, mutta tämä on Suomeksi...)

Antibiootit on valmiina, vaikka toivottavasti niitä ei tarvita. Rakkolaastarit, maitohappovalmisteet ja korvatulpat (en pysty nukkumaan vieraassa paikassa, nämä auttaa) ja muutama glukoosipatukka, ettei verensokerit pääse liian alas. Pitää ehkä ottaa vielä rusinoita.

Olen valmiiksi panikoinut mukaan otettavista vaatteista ja niiden määrästä. Pekingissä kuulemma alkaa olla jo aika lämmintä. Minä toisaalta olen ainainen vilukissa, enkä millään meinaa uskoa, että siellä voisi olla vielä +25, tai että minä silti tarkenisin. Eipä vara venettä kaada, mutten tahtoisi liikoja ottaa mukaan.

Olen toivonut, että saisin sieltä tehtyä muutaman kivan vaatelöydön, mutta suhtaudun siihen kovin, kovin skeptisesti, koska olen suomalaisittainkin pitkä (179cm) ja nykyisin myös pikkasen pyöristynyt. Kiinassa oleva ystäväni (pieni kuin mikä) on kuulemma kokoa XL. Hän kyllä lohdutti, että länsimaisillekin löytyy kauppoja... Haaveilen paidasta, jossa lukee kiinaksi "tyhmä turisti". Kuulin, että tällaisia on joskus ollut olemassa.

Ystäväni lupautui pesemään meidän likapyykkiä, mikäli hotellissa ei sitä mahdollisuutta jostain syystä ole. Erilaiseen ruokaankin olemme koittaneet totutella, vähintäänkin henkisellä tasolla. Äyriäisiin en aio koskea enkä syödä lihaa. Juustoa ja jogurttia sekä sipsejä varmasti tulee ikävä. Uskon kuitenkin löytäväni myös joitain uusia gastronomisia elämyksiä. Saas nähdä.

Kuulostanpa ahdasmieliseltä.

No, odotan kovasti kulttuurista nautintoa, elämystä silmien täydeltä. Ostin 8 gb:n muistikortin kameraan, jotta pystyn kuvaamaan ja tallentamaan paljon. Pelkään, että tarvitsisin vielä toisen samanlaisen. Vanha kamerani taipuu suhteellisen hyvin ulkopkuvaukseen, joten toivo elää, että kuvista tulee edes melko hyviä. Näette sitten, kuukauden päästä.