Huh, viime ajat on olleet henkisesti melko kuluttavia. Kurssilla on pitänyt miettiä omaa työpolkuaan ja tulevaisuuttaan, diabeteksen hoitotasapaino on siinä sivussa heitellyt miten sattuu. Kiinan reissu, sen jälkeinen vatsatauti ja siitä seurannut kuukauden flunssajakso eivät ole ainakaan auttaneet.
Muutama kuukausi sitten kurssitoverin kertomuksista innostuin insuliinipumpusta. D-hoitaja ja -lääkäri molemmat puolsivat päätöstä, pitäen minua hyvänä ehdokkaana pumppuhoidolle. Vähän pelotti kaiken uuden tiedon opettelu, mutta parempi mieli ja lisäenergia innostivat.
Glukoosisensoria pidin viikon heti Kiinan reissun ja vatsataudin jälkeen kesäkuun alussa. Viikko sitten maanantaina 8:20 oli lääkäriaika TYKSiin. Lääkäri ei kätellyt, ei esittäytynyt, en muista tervehtikö edes. Ei ainakaan katsonut minuun päin, ennen kuin kehotti vaa'alle. 81,1kg. Ei kommentoinut. Kysyi pituutta. 179cm. Käski ottaa housuja alas; katsotaan pistospaikat. Olo oli kuin pikkulapsella. En suostunut näyttämään reisiä, sanoin etten pistä niihin. Tottahan se oli. Pistän aika harvoin reisiin, koska lähes poikkeuksetta saan mustelman. Todellinen syy oli, etten todellakaan halunnut vetää housuja nilkkoihin tässä seurassa, näin kohdeltuna.
Istahdettuani tuupattiin verenpainemittari käsivarren ympärille. 130/71. Ei toista kokeilua, kuten aina omahoitajani tekee, ja kuten käsittääkseni olisi tarpeen. Vasta tänään, TYKSistä tuleen paperin kertomana sain tietää Hb-A1C- arvon, eli pitkäiaikaissokerin. Se oli taas noussut 10,5%.
Lääkäri oli sitä mieltä, ettei tässä mitään pumppuja tarvita, että tämä hoituu Levemirin, eli pitkävaikutteisen insuliinin määriä muuttamalla. Mitäs sitä sen kummempia minultakaan kysymään. Iltaisin pitää "omatoimisesti nostaa annosta 2 ky kerrallaan 2-3 vrk:n välein kunnes aamun paastoglukoosiarvot nyt ensialkuun jäisivät alle 8 ja jatkossa alle 6". Määrätään vain. Ottaa aika paljon päähän, että lääkäri ei kysy mistä korkeat arvot voisivat johtua. Mä en voi sietää hypoja ja inhottaa, että matalat sokerit häiritsee mun tekemisiäni. Niinpä syön enemmän/jätän insuliinit ottamatta. Mä pelkään alle 8 arvoja, ja jos niitä tulee, syön taatusti jotain.Tiedän, ettei toimintani ole hoitotasapainoa ajatellen hyväksi, mutta en minä pelolleni mitään mahda, varsinkaan, kunnei siihen kukaan ole puuttunut. Omahoitajan kanssa jonkin verran ollaan keskusteltu, mutta ei hänkään ole tainnut ihan kokonaisuudessaan tajuta tätä ongelmana.
Vartti lääkärille menon jälkeen olin hyvin hämilläni jo ulkona tutkimushuoneesta, ärtyneenä ja väsyneenä kaikkiin lääkäreihin. Otti päähän, etten tajunnut lääkärille sanoa mitään. Tuntui, etten ole hoitanut itseäni kunnolla, että kaikki on vain omaa vikaani.
Mulla on ollut diabetes nyt reilu 5 vuotta. Välillä pitkäaikaissokerit on olleet 8 pintaa, mutta suurimmaksi osaksi jossain kympin luokilla. Lisäsairauksia ei vielä ole tullut, mutta pelottaa tulevaisuus, jos en saa arvoja alemmas.
1 kommentti:
Ah että on taas lääkärillä ollut palveluasenne kohdillaan. Eli ei, vaan suoraan hanurista! >:( Lääkäreillä ja hoitajilla ei käy potilaita, vaan asiakkaita, jotka maksavat heidän palkkansa. Silloin voisi vaikka muistaa edes sen pienen hymynhäivän ja kohteliaan käytöksen, kun asiakas on läsnä. Taitaa olla joillekin liian vaikeaa...
Tsemppiä!! ♥
Lähetä kommentti