9. elokuuta 2011

Viime aikoina


Kissantassun herkkuja
Kissantassun puolella on ollut melkoisen hiljaista, mutta kaurakeksejä leivoin. Niitäkin järsii lähinnä vain kissat... Pitäisi ehkä kutsua ihmisiä vieraisille.

Citymarketista nappasin vierasvaraksi valkoista teetä appelsiinilla. Olikin muuten niin mahdottoman hyvää, että meni samantien "parempiin suihin" ja pitänee hakea toinen paketillinen. Pusseja ei tarvitse liottaa kuin parisen sekunttia, jotta vesi värjääntyy, ja silti maku on aivan mahtava. Tai ehkäpä juuri siksi. Kiinassa teeseremoniassa opin, ettei teetä kuulu liottaa kuin muutamia sekuntteja. Jos haluaa vahvempaa, pitää lisätä lehtien määrää.

Ihanat vihreät teekupit ovat Tuulenpesältä Jonnan käsialaa.

Tampereentien Hesellä pitämässä ukkosta
Varmaankin ainoa kerta, jolloin lähdin kesän aikana pyörällä kauppaan (tiedän, olen ollut todella laiska) ja heti päällä on todellinen ukkosmyrsky. Olin juuri pakannut kolme kassillista tavaraa pyrän päälle, kun tajusin mustat pilvet. Ajattelin ehtiväni kotiin, mutta juuri kun olin hyppäämässä pyörän selkään halkoi taivasta sen sortin salama, että päätin sittenkin poiketa Hesburgerilla. Hese meni juuri kiinni, mutta kiva myyjätyttö myi minulle yhden pehmiksen vielä. Pehmiksen verran katselin salamointia ja reilua sadetta. Sitten myräkkä olikin ohi, ja sain rauhassa ajella taas kotiin ja nuuhkutella upeaa sateen jälkeistä ilmaa.



Heinäkuun 22. koitti vihdoi päivä, jolloin oman pienen burleskiklubimme porukoissa menimme katsomaan Cirque Draculan. Päivä oli tukahduttavan kuuma, eikä se helpottanut teltassa yhtään. Jostain kummasta aivopierusta johtuen olin unohtanut viuhkan kotiin - miten amatöörimäistä.
Juomat teltassa maksoi maltaita, mutta show oli niin mieletön, että niitä unohti juoda. Siis oikeesti. Ei VOI olla totta... Show todellakin oli mieletön. Ja mä niin pidän meille halloweenina absinttikeijubileet. Oliskohan jollakulla lainata jotain vesipiippua tai jotain...
Teltassa oli aika tiivis tunnelma
Shown jälkeen Vaakahuoneella iltapalalla
Samaan aikaan meidän ollessamme nauttimassa Cirque Draculasta vietettiin Mustanaamion täti - tätitieteellisen taidepolun avajaisia. Kävimme lauantaina 23. päivä tutustumassa.
Chopper, Satu Närhi, Timo Äyräs, paperi, metalli 2011
Mustanaamion täti, Satu Närhi, paperi 2011
Unohtuneiden puutarhasta yksi unohtuneista keijouista, Satu Närhi, muovailuvaha, 2011
Pyhimyskammiosta ornamentti, Enna Kaarrela, villa
Näkymättömien vartaloiden puistosta Amatsoni, Satu Närhi, kipsi 2010
Ihanan ihana talo Liedossa, jonka puutarhassa Mustanaamion täti- näyttely pidettiin.
Nuutti
Tintin moottoivalo
Tarkoituksena oli viettää kiva kultturelli lauantai; tätitieteellisen taidepolun jälkeen suuntaisimme Liedon vanhalle linnalle, mahdollisesti myös Nautelan koskelle ja sitten mustikkametsään. Kaikki tarvikkeetkin oli matkassa. Startatessa Tintistä syttyi moottorin varoitusvalo, eikä se siitä minnekään sammunut. Siihen loppui se kultturelli lauantai. Kultsi ei halunnut riskeerata vaan ajoimme suoraan kotiin ja loppuviikonlopun Kultsi koitti saada Tintin moottorista selkoa. Ei onnistunut ja minä olin kiukuissani. Sunnuntaina oli Forssassa nukkekotimessut, joita olin odottanut vuoden. En siis päässyt matkaan. Otti rankasti päähän. Päätin sen sijaan aloittaa työhuoneen suursiivouksen. Sen päättämiseen menikin jokunen viikko, mutta nyt sinne taas mahtuu tekemään hommia...


Palapeli on edistynyt. 

 

Viimeinen pala
Viimeisen palan laitto on aina mukavaa. Palapelistä tuli minulle pieni pakko mielle. En voinut jättää sitä tekemättä, oli vain pakko jatkaa. Viimeisen viikon tein palapeliä monta tuntia putkeen. 
Vihdoin se kuitenkin tuli valmiiksi. Ja olihan se pakko saada heti kehyksiin. 
Löysin Ikeasta suhteellisen halvat (ei voi sanoa edes että edullisen, nämä olivat halvat) kehykset. Kokonaan muovia, myös "lasi". Aika kepoinen kokonaisuus, mutta saa välttää, koska oli juuri oikean kokoinen. 

Kippasin palapelin pahvinsa päältä toisinpäin, levitin liimaa taustapuolelle ja läiskäisin kehyksessä mukana tulleen pahvin palojen päälle. Ja onneksi tajusin tsekata toiselle puolelle, koska tietysti liima oli valunut palojen välistä lasiin. Nice. 
Kirosin hetken, kippasi koko komeuden taas ympäri, irrottelin lasin ja kävin pesemässä sen vielä, kun liima oli kosteaa. Annoin palojen kuivua rauhassa kävelylenkin verran ja läiskäisin sen jälkeen koko komeuden seinälle. Yläkulmaan jäi ilkeä raja, sille pitää jossain vaiheessa tehdä jotain. Nyt olen vain tyytyväinen, että palapeli on valmis ja samalla mietin jo uuden hankkimista (no, olisi tuossa hyllyssä yksi kalevala-aiheinen...).


Palapelintekijän kauhu
Aivan. Käytiinhän me "kanttarellimetsälläkin". Cittarin ulkomyynnissä 4€/litra, joten päätettiin kokeilla. Tehtiin kanan ja kerman kanssa. Olisi voinut olla hiukkasen parempaakin, mutta eka kerta on aina eka kerta.

Ei kommentteja: