20. lokakuuta 2011

Puuhaa on riittänyt

Ei meinaa aika riittää, niin paljon olen taas kerännyt työtä ja harrastusta tähän syksyyn. Kaikki on kivaa, eikä mistään halua luopua, mutta aika alkaa olla kortilla, ja omasta jaksamisesta pitäisi huolehtia hiukan tarkemmin. 

Turun suomenkieleisellä työväenopistolla oli tänä syksynä jatkoa Maikki Kariston rautakautisten lautanauhojen kutomiseen. Maikin kurssillahan olin myös viime syksynä, jolloin opettelimme Kaarinan kirkkomäen karhunhammaslautanauhaa ja muita ryhmittäin käänneltäviä. Tänä syksynä tehdäänkin toimikasnauhaa.

opettajan malli

Kaavapiirros. Luotan värityksen voimaan.

Luotan myös puuvillalankaan, viime vuotinen villa takkuili sen verran.

Koirat näyttää enemmän porsailta, mutta siinä niitä vipeltää. Laudat on Kiinasta viime keväänä ostetut ennustuspelikortit, jotka osoittautuivat tähän tarkoitukseen oikein mainioiksi.

Niin, ja kaiken kiireen keskellä piti käydä tutkimassa niitä tähdenlentoja joku aika sitten. Kuutamo oli kirkas ja kamera *kka, joten kuvia ei niistä saanut. Eipä tullut kovin kaksista kuvaa kuustakaan, mutta laitanpa kuitenkin tuon tuhnun. Runosmäkikin näyttää yöaikaan ihan kivalta (silloin tällöin oikeasta kulmasta).  




Messuillakin on taas tullut istuttua, Kirjamessuilla kuun vaihteessa ja viime viikonloppuna Osaava nainen messuilla. Molemmilla olin meidän yhdistyksen puitteissa. Tehtiin neulakinnastekniikkaa ja muita kädentaitoja. Osaava nainen messuilta en ostanut mitään (aika hämmästyttävää!), mutta ruokamessuilla tuhlasin monenmoisiin sammakoihin, satukirjaan ja Disturbedin cd:seen. Niin, ja Belovedin ihanaan avaimenperään, johon piti hakea joku teksti, mutta unohdin kokonaan ja nippuun mustavalkoisia puukortteja, jotka tulevat seinään heti, kun vaan ehdin (ja muistan).

Ei itse värjäämiäni, mutta kasveilla kylläkin. Ihania.

Beloved- avaimenperä, jossa on tammenterhoja ja ihania mustavalkoisia puu-aiheisia postikortteja

Sammakko postimerkkejä ja ex libriksiä keräilymessuilta, sammakkolukko ruokamessujen puolelta, sammakko silikonikintaat veljen perheeltä ja hassu sammakkolelu Kultsilta, joka oli voittanut sen Liedon Mikkelinmarkkinoilta.

Neulakinnastekniikka kiinnostaa vielä nykypäivänäkin. Myös nuorempaa väkeä.
Messujen jälkeen tekee mieli mässyä. Ei kovasti naurattanut kotona tämän avatessa. En taida enää poiketa Mefestoon. Ikinä.

Ei kommentteja: