Liikuntaonnettomuus

Eilen oli brokadilautanauhakurssin viimeinen päivä (lautanauhoista lisää myöhemmin), Runebergin päivä (leipomuksista tulee myös kuva vielä!) sekä presidentin vaalien viimeinen äänestyspäivä. Kävimme iltalenkillä äänestämässä ja samalla kiersimme naapurikoulun luistinradan kautta. Tarkistin, että vaihtokoppi on auki ja hain luistimet. Olin viikon pähkäillyt luistelemaan menoa, mutta on ollut niin kylmä (joka päivä about -20). Hain siis luistimet ja kipitin takaisin. Vaihdoin luistimet, ja sipsutin radalle. Olin yksin, nekin, jotka siellä olivat pyörineet kun olin mennyt, olivat nyt lähteneet.
Olen luistellut viimeksi kuluneiden kanden vuoden aikana kerran talvessa. Sitä ennen ehkä joskus lukiossa.

Kaaduin ihan alkumetreillä - jalat vaan lipesi alta. Refleksit toimi ja otin tukea käsillä. Kaaduin takapuolelleni, joten muutoin olisi voinut häntäluuhun saatua pahasti. Nyt meni vain ranteet. En pystynyt edes itkua pidättelemään, sen verran sattui. Istuin jäällä hetkisen, mutta sitten alkoi nolottaa. Aikuinen nainen tuhertaa itkua pienen kaatumisen takia keskellä luistinrataa. Sain itseni pystyyn ja vartin verran luistelin ympäri rataa, kunnes koitin tarkistaa kipuilevia ranteita. Tumppujen poissaanti sattui jo sen verran, että päätin olla ottamatta toisen kaatumisen riskiä ja lähteä pois. Pukukopissa hetken pohdin soittamista avokille; luistimet sain pois penkkiä apuna käyttäen, mutta kenkien jalkaan laittaminen sai jälleen parkaisun aikaan. Kaikki nostamien sattui ranteisiin. Sain luistimet sidottua nauhoistaan yhteen ja heivattua ne kaulaan. Onneksi kenttä oli aivan naapurissa ja kotiin pääsin helposti. Avokki auttoi vaatteet päältäni ja taisi hieman hätääntyä itkuani. Ranteet sattuivat. Itkin kuitenkin luultavasti enemmän harmitustani; miten näin voi käydä. Harmitti myös, että koko seuraavan viikon suunnitelmat menivät uusiksi. Käsityöläiselle käsien käyttökielto on helvettiä.

Ranteeseeni pompahti joulun alla rasitusvammapatti. Se on nestekeräymä, joka minulta on kymmenisen vuotta sitten leikattukin. Leikkauksesta seurasi kolmen viikon käyttökielto. Patti uusii herkästi, ja olen tähän asti onnistunut rannetta kiepauttamalla saamaan nestepatin puhkaistua. Kaatumiseni vihdoin puhkaisi patin. Jo pelkkä patin puhkeaminen tuottaa melkoisesti kipua joka kestää vähintään seuraavaan päivään. Toivoa siis on, että oikea käteni olisi parissa päivässä taas kunnossa. Tämän viikon tekemiset pitää kuitenkin suunnitella hieman kevyemmiksi, en voi virkkailla enkä muovata savea.

Vasen käsi otti iskun vastaan enemmänkin peukalonsyrjällä, johon on tullut mustelma, joka jatkuu ranteen puolelle.

Kunhan muistaa pitää ranteet suorina ja välttää puristusta, pystyy toimimaan melko normaalisti. Vaatteiden pukeminen on vaikeaa, enkä siitä syystä ole tänään käynyt näyttämässäkään ranteita lääkärille. No ok, mulla on lääkärikammo, enkä mene terveyskeskuksiin kuin äärimmäisessä hädässä, viimeisenä oljenkortena. Katsotaan, miltä huomenna tuntuu.
Saattaa kyllä olla ensimmäinen ja viimeinen luistelukerta tänä talvena... Harmittaa, että bofferointiharjoitukset jäävät nyt (taas) välistä.