6. lokakuuta 2010

Haaveita.

Olen alkanut haaveilla omakotitalosta. Sellaisesta, johon juuri mahtuisi, ehkä vain inan nykyistä vuokrakämppää suuremmasta, mutta joka omakotitalona olisi pikkuinen ja söpö. Mieluiten kaksikerroksinen. Vaikka se olisi ehkä hankalaa, olen aina halunnut asua kaksikerroksisessa talossa. Ja sitten minulla olisi työhuone sellaisessa tornissa, jossa olisi isot ikkunanlaudat, joilla voi istua teekuppi kädessä ja katsella maisemia ja haaveilla.
Pihassa olisi rehevää, isoja puita. Omenapuita ja marjapensaita. Pientä metsääkin. Kalliota ehdottomasti. Ja peltoa. Ehkä joku oma pikku kasvimaa, vaikken sitä varmaan jaksaisi hoitaa ainakaan ihan vielä.
Kissoille oma häkki, jonne pääsee vapaasti sisältä. En uskaltaisi noita päästää vapaana pihamaalle. Pöljiä ovat. Kuin minäkin. Ne on minun kultia.
Olisi tilaa laittaa kukat talvisäilöön ja tehdä mehuja ja hilloja kellariin. Pitäisi tehdä sellaisia viimanestomäyräkoiria ja laittaa paksut villasukat jalkaan talvisin.
Olisi paljon enemmän tekemistä, mutta oma rauha eikä tarvitsisi kirota kun naapuri on taas parkkeerannut pelastustielle. Olisi oma tila, eikä tarvitsisi miettiä, mitä ikkunoista näkyy naapuriin vaikka verhot olisivat auki.
Kuluisi enemmän rahaa, mutta sitten minullakin olisi jo työpaikka...

2 kommenttia:

Hassunassu & Hulimuntteri kirjoitti...

Eikös Rauselta mahtaisi talo ja tiluksia löytyä, omenapuutkin valmiina. Torni uupuu, mutta luulen, että yksi näppärä sellaisen pykäisi alta aikayksikön... Sinnehän saisi oman pajan/ myymälänkin laitettua ulkorakennukseen ja kyltit pikatielle... Hmm...

Usvis kirjoitti...

Hah, joo, saishan sinne, mutta on vaan sitten kaikkea muuta elämää paossa... :)