Kotona

Reissut on reissattu ja sen jälkeen iskikin aika lamaannuttava vatsatauti. Luultavasti siinä oli jotain Kiinantuliaista mukana, vaikka vanhempani olivatkin taudissa, kun haimme kissat. Olimme perjantaina, 3.6. klo 18 Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta matkalaukkuongelmien takia pääsimme matkaan vasta puoli kymmenen jälistä (matkakokemuksia päivittelen tänne hieman myöhemmin) ja vanhempieni luona olimme vasta puoli yhdeltä yöllä. Vaikka väsy painoi silmiä, oli kissat käytävä tarkistamassa - ensimmäistä kertaa (10v aikana) jouduin olemaan kaksi viikkoa erossa kissoistani! Kaikki tulivat tervehtimään ja pörräämään. Jälleennäkemisen ilo oli molemminpuoleista. <3
Sitten saunaan ja nukkumaan. Ja nukuttiinkin huonosti. Aikaero tai mikälie vaikutti, mutta 6 tunnin huonojen unien jälkeen oli pakko nousta.
Lauantaina päästiin kotiin, kissojen kuorolaulujen tahdissa. Samedille kävi vahinko, ei ollut käynyt laatikolla ennen lähtöä ja pääsi pissat. Ihmettelin, miksi kolli oli niin hermostunut matkalla, kun ei normaalisti pyöri sillä tavalla kuljetusboxissa.

No, pissat siivottiin ja kissa sai olla lopun matkaa sylissä. Kotona katit tarkastivat paikat KUNNOLLA, vielä yölläkin piti kohkata ja huudella, että ollaanko nyt varmasti kotona.

Sunnuntaina olin suunnitellut käyväni Rikalan muinaismarkkinoilla, mutta oli niin veto pois, etten jaksanut. Hyvä niin, sillä illalla oksensin koko vatsalaukun sisällön ulos. Siitä eteenpäin nukuin sohvalla, avokki kävi välillä mittaamassa verensokerit, jotka hiipivät ikävän alas. En pystynyt syömään juuri mitään, jaffakin haisi niin pahalta, ettei sitä voinut juoda.
Olo alkoi olla parempi, kun puoli yhden kieppeillä avokki tuli huutelemaan nukkumaan sänkyyn. Otin ämpärin varmuudeksi mukaan ja heti sängylle istahdettuani, tuli loputkin vatsan sisällöstä ulos. Olo oli kerta kaikkisen surkea.

Maanantai meni nukkuessa. 19tuntia lähes putkeen. En syönyt mitään, join hiukan jaffaa ja pepsiä. Aloitin reissuun saamani antibioottikuurin. Kuume nousi 38.

Tiistaina panikoin hiukan, koska piti lähteä TYKSiin hakemaan glukoosisensori viikoksi mittailemaan verensokereita pumpun saantia varten. Autolla ajaminen kolmen päivän paaston jälkeen oli aika jännittävä kokemus.

Torstaina oli Intro-kurssilta retkipäivä ja piknik (aah, miten ihanaa ruokaa). Oli mahtava nähdä tyyppejä vielä ennen harjoittelujen ja liiketoimintasuunnitelmien laatimisten aloittamista. Näistä tyypeistä tahtoo pitää kiinni - ehkä meillä on vielä se osuuskuntakin.

Nomnomnom

Lapsuuden ajat tulivat mieleen

Suvivirsi toisella kotimaisella. Vieressä ääntämisohjeet.

Seita nauttii harjaamisesta parvekkeella

Ockuckin haluaisi harjausta

Samed hämmästelee