29. maaliskuuta 2016

Nopea päivitys.

Jopas se aika kuluu. Minne on hujahtanut kaksi vuotta? No, siinä taisi vähän käydä niin, että kun tuon valmistumisen jälkeen silloinen mies päätti, että jatkaa taivaltaan yksin, niin jäin vähän haukkomaan henkeäni. Meni suunnitelmat uusiksi. Pisti hiukan vihaksikin, mutta ne on nyt mennyttä.

Elämä hymyilee jälleen. Olen lähes tuon kaksi vuotta asunut vanhempieni naapurissa, vanhassa hirsirunkoisessa maalaistalossa, jossa on aina kylmä. Tilaa meillä täällä on kivasti ja pihaakin.
Siinä löytyi myös Elämäni Rakkaus ja viime syyskesällä hänkin muutti tänne.

Tämän vuoden alussa haimme myös omaksemme pienen yhdeksän kiloisen kääryleen. Iitu on amerikanstaffordshirenterrieri-sekoitus ja se oli kolmen kuukauden ikäinen, kun se tuli meille. Aikamoinen pakkaus. Tällä hetkellä se on jo lähes puoli vuotias ja 15 kiloa. Katsotaan, mihin mittoihin se tuosta vielä kasvaa...

Jättäydyin myös pois osuuskunnastani. Kilometrejä kertyi ajaessa työvuoroihin ja kotiin (120km suunta). Siinä kohtaa olin myös melko vakaasti päättänyt lopettaa koko käsityöläisurani, stressi oli liian kova. Olen nyt vuoden verran pohdiskellut ja tehnyt lähinnä omaksi huvikseni. Jonkin verran varmaan vaikutti, kun muinaistekniikka-artesaanin jälkeen sain vielä rautakauden tekstiilitekniikka kisällin paperit...

Katsotaan, mihin tästä vielä lähdetään, sillä nyt on taas pientä kutinaa hyppysissä.

Koska täällä päivittyy melkoisen hitaasti enää mikään, voit seurata kuvia elämästäni Instagramissa nimellä Kissapiika. Samalla nimellä löytyy kuvakansiot myös Pinterestissä. Elämä on kuvia.

Konstrundaniin osallistuttiin.

Takkatuli kotosalla

Kaunista täällä on.

Minä kutomassa Günthreillä, kangaspuilla, jotka rakensimme aivan itse!

Mun pystypuut, joilla kudoin kisällityöni.


Siida tuli mulle joulukuussa 2014. Ihana pötkäle. 






Kaikkien kisällien työ näyttelyssämme.
Kudoimme jokainen pienen osan "itseämme"
 tähän ja annoimme opettajallemme. 

Näitä "terapiapeittoja" tuli virkattua Downton Abbeytä vahdaten 2015 alkuvuosi.

Keskiaikamarkkinoilla Turussa olin.

Tuulenpesällä kävin osallistumassa taas yhdelle teepannukurssille
 ja tein siellä tuon kettupadan.
 Olin myös mukikurssilla. 

Vihdoin vähän eteenpäin tätä koulussa aloitetttua huovutustyötä.
 Kutistui hiukan enemmän, kuin odotin. 

Neulakinnasta

Ja kalannahkaa sekä palleja keskiaikamarkkinoiiden työnäytöksenä. 


Sammakkokuppi valmiina. Miten siitä tuli sininen, en voi käsittää. Piti olla vihreä...

Minä ja mun rakas äidin kutomissa sukissa. 

Koti

Marsut. Mörri ja Räyhis.

Kisuset. Ockuc, Siida ja Seita. 

Tämän vuoden terapiapeitto.

Iitu

Tämän kevään krassiviljelmä

Siida istuu ikkunalla.

Siida nukkuu. Se sitten jäi tuommoiseksi pikkuiseksi kisuliiniksi. 

Iitu on sylikoira. Kuva otettu tänään. 

Iitu on saanut uudet valjaat joskus helmikuulla...

Iitu juuri meille tulleena tammikuun alkupuolella. 

1 kommentti:

Una R kirjoitti...

Ihastuttavia kuvia!!!! <3


Niin se menee, että vaikka elämä joskus näyttäisi ihan kurjalta, löytyy nurkan takaa kuitenkin uutta aihetta hymyyn. Onneksi sinullakin kävi niin. <3