18. heinäkuuta 2010

Hätäpaniikki

Jep, tällaista oli vastassa lauantaiaamusta klo 1:45 keskiaikamarkkinaviikonloppuna. Juuri illalla oltiin saatu vaihdettua takarengas, johon oli uponnut ruuvi. Olin melkoise väsynyt parin päivän keskaikailusta, mutta sen verran ylikierroksilla, ettei uni meinannut tulla. Avokkini oli täydessä unessa ollut jo pari tuntia. Leikin uudella puhelimellani ja olin juuri päättänyt sammuttaa valon ja koittaa jos nukkumatti tulisi, kun kuulin ulkoa omituista rapinaa. Perjantai-iltana ajattelin sen olevan joku känniseikkailija. Parin minuutin kuluttua ääni kävi sen verran kovemmaksi ja uteliaisuuteni sai vallan ja kurkkasin ikkunasta. Aluksi en nähnyt mitään, mutta kohta silmät osuivat naapuritalon roskakatokseen, joka oli ilmiliekeissä. Sydän alkoi takoa jo ennen kuin aivot reagoivat. Taisin huutaa aika kovaan ääneen tulipaloa, sillä autopaikkamme on aivan tämän palavan liekkimeren takana. Ja kun siellä ei edes seissyt oma auto, vaan vanhempien pirssi. Avokkini pomppasi saman tien ylös sängystä, veti housut jalkaan huutaen "Missä on auton avaimet?" ja avaimet löydettyään pinkoi ulos siirtämään autoa. Itselläni adrenaliini takoi sen verran, etten meinannut siitä mainiosta uudesta puhelimesta löytää numeroita ja kesti hetken, että sain soitettua hätäkeskukseen.


Sitä kuvittelee, että jos itse joutuu johonkin onnettomuuteen, että kyllä sitä osaisi siinä tilanteessa ihan rauhallisesti olla jo hoitaa homman kotiin tuosta vain. Mutta eipä kyllä ihan niin käynyt. Huoli vanhempien autosta oli melkoinen ja sain itseni aika kiihdyksiin. Palokunta oli kuitenkin jo ehditty soittaa paikalle, ja niinpä minäkin juoksin ulos. Avokkini sai auton siirrettyä turvallisempaan paikkaan ja pian muitakin auton siirtelijöitä tuli paikalle. Kohta lähes joka parvekkeella oli joku katselemassa ja kuvaamassa.

Palokunnalta kesti vartin verran tulla paikalle, eikä se meinannut siltikään päästä perille, koska kaikki idiootit asukkaat, jotka eivät viitsi maksaa 7€/kk parkkipaikasta jättävät autonsa pelastustielle.

Palokunta ruiskutti vettä palavaan roskakatokseen ja yhtäkkiä roskakatoksen palomuuri räjähtää kunnon paukkeella ulospäin, suoraan parin auton päälle. Autojen omistajia yritettiin herättää, ja heille yritettiin soittaakin, mutta he olivat hyvin sikeäunisia ja heillä oli hyvin koulutettu koira (ei haukkunut kertaakaan, vaikka oli parvekkeella, josta näki palon, kuuli ihmisten hakkaavan oven takana)...

Meidän autopaikka on tuo, jossa tuo letku on... Mutta koska siihen paikalle on äärimmäisen hankala päästä takana olevien pelastustielle autonsa jättävien takia, olin ajanut auton viistoon kahdelle ruudulle. Nokkapelti olisi siis aika lommoilla, kenties ikkuna rikki.
Aamulla muutamat ihmettelivät, mitä oikein oli tapahtunut yön aikana, eivät olleet heränneet. Onneksi minä en ollut vielä ehtinyt nukahtaa...

Ei kommentteja: