Amigurumi on japanissa kehittynyt söpö maskotti. Nimi amigurumi tulee japanin sanoista amu, virkata/neuloa ja nuigurumi, täytetty nukke. Amigurumi on siis neulottu, tai nykyisin useammin virkattu ja täytetty nukke. Amigurumi voi olla lelu, mutta useimmiten ne ovat vain maskotteja tai koristeita ilman tarkempaa hyötyä.
Amigurumit ovat lähteneet 1950-luvun Japanin kawaii(söpöys) ilmiöstä. Silloinhan Hello Kittykin luotiin. Ne ovat söpö vastavoima nykyajan kiireelle ja ahdistukselle.
Kunhan sinulla on virkkauksen perusasiat edes jotenkuten hallussa, voit aloittaa! Amigurumeissa tärkeintä ei ole se, että seurataan ohjetta hampaat irvessä ja puretaan, kun meneekin väärin. Ei. Tärkeintä on heittäytyä ja saada hahmoihin persoonaa!
Amigurumit ovat usein pienehköjä eläinhahmoja tai personifioituja (niillä on silmät ja mahdollisesti myös suu) elottomia hahmoja; sokeripaloja, muffinsseja, kasveja...
Tietyn tyyppisiä kissoja kutsutaan aminekoiksi.
Perinteinen tapa tehdä amigurumeja on pyörövirkkaus. Elikä siis virkataan spiraalina, mikä lienee suomalaisille tuttua. Amerikkalaiset virkkaavat kerroksittain ja ainakin omasta mielestäni amigurumeja tehdessä se haittaa huomattavasti, kaikki virheet korostuvat ja hermot meinaa mennä.
Kerroksen alku kannattaa merkitä jotenkin, erilaisia kerrosmerkkejä löytyy kaupoista ja niitä voi tehdä itsekin. Itse käytän langanpätkää. Niitä on kätevästi saatavissa, se ei haittaa tekemistä ja sillä pystyy merkitsemään useammankin kerroksen ja voi tarkkailla, että kerrosten alut pysyvät tasassa. Lanka on helppo vetää pois, kun virkkaus on valmis.
Amigurumilla on perinteisesti pyöreä, liioitellun iso pää, sylinterimäinen pienehkö vartalo ja liioitellun pienet ulokkeet (elikä siis tarkoittaa käsiä, jalkoja, korvia...).
Nykyään lähes kaikkia virkkaamalla tehtyjä hahmoja kutsutaan amigurumeiksi.
Amigurumin tekemiseen tarvitaan lankaa ja virkkuukoukku (kannattaa tehdä pikkasen pienemmällä koukulla, kuin langassa kehotetaan, niin ei sisällykset pursuile ulos ja hahmo on muutenkin tiiviimpi). Lankana voi käyttää oikeastaan mitä vain, mutta aloittelijan kannattaa ottaa pikkasen paksumpaa eikä liian pörröistä lankaa, jotta näkee mitä on tekemässä. Mitä paksumpi lanka, sitä nopeampaa ja helpompaa virkkaaminen on. Liian pienen näprääminen raastaa hermoja. Hahmon täytteeksi käy vanu. Ja sitten tietysti silmiä, neniä yms. Ne voi toki ommella jälkikäteen suoraan päähän, tai voi tehdä erilaisista askartelumassoista tai vaikka huovasta tai voi käyttää valmiita, askartelukaupoissa myytäviä silmiä. Kaikilla vaihtoehdoilla tulee mahtavia, mutta hyvin erinäköisiä persoonia.
Kannattaa aloittaa tekemällä ohjeen mukaan, mutta voit mainiosti tehdä amigurumin omasta päästäsi! Muutaman ohjeen jälkeen huomaat varmasti jujun. Mahtavia ohjeista löytyy kirjoista, joita saa jo suomennettuinakin. Japanilaisten kirjojen piirroskuviotkin ovat kuulemma helppoja ymmärtää (en ole kokeillut itse vielä). Myös netistä löytyy paljon ohjeita, kokeile vaikka googlata "amigurumi free pattern".
Vinkkinä aloittelevalle amigurumiharrastajalle: Taukojumppaa! Kiinnitä huomiota kuinka lujaa puristat koukkua jo työtä ja lankaa sekä kuinka korkealla olkapääsi ovat. Pidä myös huolta, että valaistus on riittävä. Mikään ei pilaa mahtavaa alkua ja jatkamisen riemua kuin kipeät olkapäät ja sormet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti