22. heinäkuuta 2011

Tätitieteellisyyttä ja ihania koiruuksia




Eilen kävin auttamassa Tätitieteellisen taidepolun järjestelemisessä ja tapasin ihania uusia tuttavuuksia: 


Nuutin, komean collien, joka ihastui minuunkin. Sekä suloisen pienen Morriksen, nelikuisen jackrusselin.


Kannattaa käydä tutustumassa taidepolkuun, teokset ovat mielenkiintoisia ja pihapiiri inspiroiva.

Viikinkipussihousut

Ensi viikolla on Saltvikin viikinkimarkkinat ja sinne piti saada uutta. 
Ostin Turun Keskiaikamarkkinoilta Medeltidmodelilta luonnonväristä pellavaa ja tein pussihousut. Tein housut ilman kaavaa, omia farkkuja apuna käyttäen. Muuten lahkeet on ihan suorat, mutta haaraan tein muotoa. Lahkeet on tehty koko kankaan leveydeltä, joten pussia löytyy, mahtuis isompikin ihminen näihin. Jo yksi lahja on mulle sopiva hameeksi...
Vaatii harjoittelua näiden kanssa kävely. Kokeilumielessä puoli tuntia päällä, ja meinasin kompastua kolmasti...

20. heinäkuuta 2011

Intro on nyt ohi. 
Koulutus loppui, ja saatiin ruusut ja todistukset. Tuli ihan haikea olo. Näitä ihmisiä ei enää näe säännöllisesti. On ollut mukavaa heidän kanssaan viimeiset kuusi kuukautta. Tuli opittua taas paljon. Ehkä Idea B jatkaa elämäänsä ja osuuskunta saa introlaisista yrittäjiä ja yhteistyökumppaneita.  

ruusu, todistukset ja cd.llä Idea B tapahtuman kuvat VR Studio pöydällä

Maanantaina veljeni perheineen tuli viettämään kesälomaa Turkuun. He majoittuivat meillä ja olin varautunut jo etukäteen siivoilemalla mahdollisimman paljon taaraa turvaan yksivuotiaan ulottuvilta. Vähän yllätyksiä tuli, mutta kaikesta selvittiin kikattamalla.

Ihan mahtavat lautasliinat sain!
Neiti S ja Ockuc
 Kissojen kanssa tuttavuuden tekeminen oli vielä maltillista, 
eivätkä kissatkaan alkuhämmennyksen jälkeen kovin paljon pelänneet.

Neiti S osoitti perin suurta musiikillista kiinnostusta heti visiitin alusta lähtien.
Pieni rokkistara
Näistä paprikoista meille loihdittiin todella herkullinen tortilla-ateria, joka vei kielen mennessään, enkä muistanut kuvata sitä.

Pääsin itsekin pienelle risteilylle mukaan tänään työkkärikäynnin jälkeen. Pieni aurinkoinen tyttönen oli mukavaa matkaseuraa ja kuten meistä jokainen, väsyneenä ja nälkäisenä reissun päätteeksi pitää aina hieman kiukkuilla. :) Tiistaiaamuna sain yllätys-halauksen neidiltä ja se lämmittää mieltä vielä pitkään.

Risteilyllä oli mukavaa




Tämä päivänkakkara pitää kyllä käydä tsekkaamassa vielä lähempää!


Tiistai-illalla tein nopeasti mustikkapiirakan viime vuotisista mustikoista (haaveena tyhjentää pakastinta, jotta sinne saisi tämän vuoden satoa), ja mustikat humpsahtivat vallan kokonaan taikinan sisään. Piirakasta tuli herkullista, mutta se jäi odottamaan aamua tortillojen viedessä mahasta suurimman tilan. Piirakan päällä oli onneksi pyyhe, sillä aamulla siinä näkyi 6-7 painaumaa... Joku kissoista oli ollut sen verran utelias, että oli käynyt kävelemässä piirakan päällä. Kiva. En tiedä kuinka paljon tämä vaikutti vieraisiin, mutta piirakka jäi meidän syötäväksi.


Parvekeravintola Kissantassun kesäterassilla tarjoiltiin tänään mansikka-banaanismoothieta ja kerran tassuteltua mustikkapiirakkaa.

18. heinäkuuta 2011

taas 10,5%

Huh, viime ajat on olleet henkisesti melko kuluttavia. Kurssilla on pitänyt miettiä omaa työpolkuaan ja tulevaisuuttaan, diabeteksen hoitotasapaino on siinä sivussa heitellyt miten sattuu. Kiinan reissu, sen jälkeinen vatsatauti ja siitä seurannut kuukauden flunssajakso eivät ole ainakaan auttaneet.

Muutama kuukausi sitten kurssitoverin kertomuksista innostuin insuliinipumpusta. D-hoitaja ja -lääkäri molemmat puolsivat päätöstä, pitäen minua hyvänä ehdokkaana pumppuhoidolle. Vähän pelotti kaiken uuden tiedon opettelu, mutta parempi mieli ja lisäenergia innostivat.

Glukoosisensoria pidin viikon heti Kiinan reissun ja vatsataudin jälkeen kesäkuun alussa. Viikko sitten maanantaina 8:20 oli lääkäriaika TYKSiin. Lääkäri ei kätellyt, ei esittäytynyt, en muista tervehtikö edes. Ei ainakaan katsonut minuun päin, ennen kuin kehotti vaa'alle. 81,1kg. Ei kommentoinut. Kysyi pituutta. 179cm. Käski ottaa housuja alas; katsotaan pistospaikat. Olo oli kuin pikkulapsella. En suostunut näyttämään reisiä, sanoin etten pistä niihin. Tottahan se oli. Pistän aika harvoin reisiin, koska lähes poikkeuksetta saan mustelman. Todellinen syy oli, etten todellakaan halunnut vetää housuja nilkkoihin tässä seurassa, näin kohdeltuna.

Istahdettuani tuupattiin verenpainemittari käsivarren ympärille. 130/71. Ei toista kokeilua, kuten aina omahoitajani tekee, ja kuten käsittääkseni olisi tarpeen. Vasta tänään, TYKSistä tuleen paperin kertomana sain tietää Hb-A1C- arvon, eli pitkäiaikaissokerin. Se oli taas noussut 10,5%.

Lääkäri oli sitä mieltä, ettei tässä mitään pumppuja tarvita, että tämä hoituu Levemirin, eli pitkävaikutteisen insuliinin määriä muuttamalla. Mitäs sitä sen kummempia minultakaan kysymään. Iltaisin pitää "omatoimisesti nostaa annosta 2 ky kerrallaan 2-3 vrk:n välein kunnes aamun paastoglukoosiarvot nyt ensialkuun jäisivät alle 8 ja jatkossa alle 6". Määrätään vain. Ottaa aika paljon päähän, että lääkäri ei kysy mistä korkeat arvot voisivat johtua. Mä en voi sietää hypoja ja inhottaa, että matalat sokerit häiritsee mun tekemisiäni. Niinpä syön enemmän/jätän insuliinit ottamatta. Mä pelkään alle 8 arvoja, ja jos niitä tulee, syön taatusti jotain.Tiedän, ettei toimintani ole hoitotasapainoa ajatellen hyväksi, mutta en minä pelolleni mitään mahda, varsinkaan, kunnei siihen kukaan ole puuttunut. Omahoitajan kanssa jonkin verran ollaan keskusteltu, mutta ei hänkään ole tainnut ihan kokonaisuudessaan tajuta tätä ongelmana.

Vartti lääkärille menon jälkeen olin hyvin hämilläni jo ulkona tutkimushuoneesta, ärtyneenä ja väsyneenä kaikkiin lääkäreihin. Otti päähän, etten tajunnut lääkärille sanoa mitään. Tuntui, etten ole hoitanut itseäni kunnolla, että kaikki on vain omaa vikaani.

Mulla on ollut diabetes nyt reilu 5 vuotta. Välillä pitkäaikaissokerit on olleet 8 pintaa, mutta suurimmaksi osaksi jossain kympin luokilla. Lisäsairauksia ei vielä ole tullut, mutta pelottaa tulevaisuus, jos en saa arvoja alemmas.








16. heinäkuuta 2011

Uutta

Maanantaina serkkuni leikkasin mulle uuden mallin hiuksiin. Eilen sitä vielä vähän lyhennettiin. Suoristusraudasta taitaa tulla mun uusi paras kaveri ja kosteasta ilmasta pahin vihollinen. Menee ehkä hetki, että tottuu. Kammatessa kun käsi haroo tyhjää samoin suihkussa... Hämmentävää on, että vaikka hiuksista lähti reippaasti yli puolet, ei peilikuva suuremmin muuttunut.

 Tänään oli lepäilypäivä, uhrasin nukkumiselle ja palapelille melkoisesti aikaa. Käytiin kirppiksillä. Eurokirppis (olikohan se sen oikea nimi?) lopettaa, siitä tulee tv-kirppis, mutta oli aivan tyhjillään. Löysin sieltä kuitenkin viinipullolaatikon. Siitä tulee room-box, sitten joskus. 
Länsikeskusen kirppikseltä (mikähän senkin nimi mahtaa olla?) löysin ällövihreän ison peltirasian, nipun riikinkukon sulkia ja 60-luvun peltisammakon, joka oli tyyriimmän puoleinen mun budjetille, mutta se oli silti saatava.


15. heinäkuuta 2011

Kissantassun kuulumisia

Parvekeravintola Kissantassun kesäterassilla ei ole ollut erityisen vilkasta, vaikka terassikausi ja kelit ovat parhaimmillaan. Ravintoloitsija on ollut laiska, ruokalistoja ei ole päivitetty, mitään uutta ei ole terassin sisustukseenkaan tapahtunut! Mitä ihmettä, eikö ravintoloitsija tahdo kävijöitä kesäterassilleen? Lähes kuukauden terassin lattialla lojuneet puutikut eivät anna aihetta hymyyn, vaikka ne nyt vihdoin on siivottu. Terassi on täynnä pyykkejä, viikinkitelttoja, pressuja ja televisioita. Mitä ravintoloitsijan päässä oikein liikkuu!??!
Parvekeravintolassa on ahdasta, vaikka vilkettä puuttuu.

Joku terassilla kuitenkin käy, koska ravintoloitsija on jättänyt ikkunaan ilmoituksen! 
Haiseva tuhkis on saanut Kissantassun ravintoloitsija toimeen
Kissantassussa odotetaan hyvää kesäkurpitsasatoa...

Koroisilla

Ha! Jonkun blogista jokin aika sitten bongasin "värikynät" ja nyt näin ne livenä!

Intro- kurssi lähenee loppuaan. Tämä viikko ollaan vietetty Koroisten kahvilalla (ihana paikka) ja ensi viikolla saadaan todistukset. Liiketoimintasuunnitelmia olen saanut aikaan peräti kolme kappaletta, mikään ei ihan kokonaan ole vielä valmis. Paljon vilisee ajatuksia ja ideoita päässä, nyt kun vaan pääsee toteuttamaan niitä käytännössä. Vähän jopa pelottaa, yksi suunnitelmista on aikamoinen!

Minä olen...

...hamstraaja. Pidän tavaroista, enkä malttaisi millään luopua mistään. Toisin kuin tv:n himohamstraajat minä koitan pitää asuntoni suhteellisen siistinä, osaan käyttää hyllyjä enkä muista puoliakaan, mistä kaikki tavara on tullut tai milloin.

...kirjaston suurkuluttaja. En koskaan lainaa vain yhtä kirjaa kerrallaan ja lainaan paljon kirjoja, joita en ehdi edes avat neljän kuukauden laina-aikana. Pidän niitä viimeiseen hetkeen asti ja melko usein ne ovat myöhässäkin. Minulla on seitsemään tai kahdeksaan kirjastoon kortti, mutta en käytä kuin kahta.

 ...kitaristin avovaimo. En siis mikään bändäri, koska Kultsi ei kuulu bändeihin. Enkä ole silti saanut edes serenadia. Kitarat tuntuvat olevan aina tiellä, mutta saisi niistä kivoja sisustuselementtejä, jos olisi hiukan enemmän tilaa.

...kissanomistaja. Oksennuskasoilta ei välty yksikään matto. 

...viherkasvien kasvattajana aika surkea. Rakastan vihreitä kasveja, varsinkin köynnöksiä, mutta en muista kastella niitä ja suurin osa kasveistani on aina puolikuolleita. Mikäli kasvit kestävät hyvin vettä, saattaa olla, etteivät ne ole kissankestäviä.

...laiska lukemaan lehtiä, mutta kun luen, kerään niistä kaikki kiinnostavat jutut talteen. Mainoksista kerään kaikki mielenkiintoisimmat muistutukseksi ja parin viikon päästä mietin, missäköhän kaupassa tämä ja tuo olikaan tarjouksessa, ja mahtaakohan olla vielä.

...ihastunut pallo-pandaan, jonka toin Kiinasta. Kiinakuvat on vieläkin muokkaamatta blogikelpoisiksi, joten olen myös hiukan saamaton.

...ihastunut kaikkeen vanhaan ja kauniiseen. Haaveilen omakotitalosta, sellaisesta vanhasta, jota voisi kunnostaa, eikä siellä tarvitsisi kaiken olla ihan viimeisen päälle.Kuvassa olevat kahvipurkit ovat mummoni ja äitini kätköistä, niitä löytyy reilusti vielä lisääkin. Kuvien päällä olevat postikortit ovat Turun Tuulenpesältä ja niissä on vanhoja Turkulaisia ovia.

...viksahtanut sammakoihin. Kerään niitä. Tässä vain murto-osa.

...kuten sanottu, joskus vähän laiska ja hajamielinen. Unohdan tehdä asioita, kun alan tekemään jotain muuta. Pesukone on mahtava keksintö, mutta kun muistaisi vielä tyhjäntää ja laittaa pyykit kuivumaan. Mutta entäs kuivien pyykkien laskostaminen? Kaappiin laitto. Minulle siisteys ei ole pilkun viilaamista (avokki voi olla eri mieltä).

...varsinainen kissapiika. Minulle kissat ovat tärkein asia maailmassa. Avokkini tulee hyvänä kakkosena, muttei kukaan pysty viemään kissojen paikkaa. 
Seita
Samed
Samed
Seita


***
... maanantaista alkaen myös hieman lyhyempihiuksinen. Perjantaina lähtee vielä hieman lisää...

...käynyt katsomassa Harry Potter; Kuoleman varjelukset vol 2 Ennakkonäytöksessä 13.7. klo 0:07. 
En ollut ihan vaikuttunut. Kuitenkin loukkaannuin hieman Kultsin naureskeltua teini-ikäisten tyttöjen itkeskelyä leffan aikana. Kyllä minäkin välillä hiukan liikutuin. Ja pari hidastusta näytti aika kivalta. Kirjoihin verrattuna näistä vaan puuttuu niin paljon.

 ...siivonnut kämppää. Olen tehnyt varsinaista suursiivousta. Osittain omaksi iloksi - täällä oli saastaista! Osittain, koska veljeni perheineen on tulossa visiitille ensi viikon alusta.

 ...aloittanut kokoamaan palapeliä. Tällainen siitä tulee:

...päässyt näin pitkälle. Kokoamista hankaloittaa se, että aina tauon tullen minun pitää koota palapeli säilöön, etteivät kissat tuhoa työtäni. 

...miettinyt pullonkerääjäksi ryhtymistä. No en varsinaisesti, vaikka kurssi loppuukin ja pitää alkaa todenteolla taas miettimään, mitä sitä nyt. Kerjäämälläkin saisi rahaa ja työtarjouksia, näin Kultsi luki jostain nettijulkaisusta.