31. joulukuuta 2012

Näyttötutkinnosta jouluun - mitä on tapahtunut!?

Taas on se aika vuodesta, jolloin tehdään erilaisia lupauksia. Olen ihminen, joka pyrkii kokoajan parantamaan kaikkea, varsinkin itseäni. Teen paljon listoja ja pohdintoja. Olen kuitenkin todella huono pitämään lupauksiani. Itselleen on niin helppo perustella, miksi jonkin asian lykkääminen vain on sillä hetkellä niin paljon helpompi juttu.

Viime aikoina olen ollut tosi väsynyt, paljon on pyörinyt asioita päässäni ja ehkä jonkin verran olen tainnut jopa olla masentunutkin. Yksi syy on ollut kova stressi, jonka koulu ja kaikki syksyn aikana olleet projektit sekä oma henkilökohtainen elämäni. Diabetes ja varsinkin verensokeriheittelyt eivät ole helpottaneet. Vatsani on ollut sekaisin koko vuoden. Kaikkeen saattaa olla varmistumassa syykin, mutta kerron siitä sitten, kun se on varmistunut.

Mutta mitä on tapahtunut Näyttötutkinnon jälkeen? Koulukaan ei siihen loppunut, vaan meillä jatkui tekstiilitekniikat vielä jouluun saakka, vaikkeivat kaikki osallistuneetkaan enää opetukseen. Meillä oli vaatteen ompelua, josta minäkin hieman luistin, häntähuppu on edelleen ompelematta. Lisää asiasta, mikäli se projekti joskus edistyy.
Meillä oli myös huovutusta. Huovutuskone on niin ihana keksintö! Tein veljentyttärelleni pupu- istuinalustan, kissoille keittiön ikkunalle makuualustan (se on vielä kesken, mutta on kyllä jo paikoillaan ja kissat rakastavat sitä. Se on jo merkattu oksennuksellakin!) sekä itselleni aloitin paimentolaistyylistä shyrdak-istuinalustaa. Sekin on vielä kesken, eli lisää infoa, kun sitä joskus saan aikaiseksi.

Koululla oli Avoimet ovet ja joulumyyjäiset 15.12. Meidät näyttötyömme olivat koottu ikkunaan.
Pupu-istuinalusta. Huovutettu tasona. Silmät ja kuono neulahuovutettu jälkikäteen.


Ostin veronpalautusrahoillani itselleni uuden kameran, Nikon 3100:n, joten toivon, että kuvien laatu hieman paranee. Toisaalta, jos on laiska kuvaaja, ei siinä kamera kovin paljon auta. Kuten ehkä arvata saattaa, kissat ovat joutuneet poseeraamaan minulle. Musta Ockuc on tuottanut eniten pään vaivaa, meillä on niin pimeää, ettei siitä meinaa saada tarkkoja kuvia.

Samed

Samed todella taitaa poseerauksen

Seita keskittyy katselemaan ulos

Ockucta on paras (ja vaikein) kuvata, kun se nukkuu.
Kävin vähän myös kuvaamassa ulkona:

Äiti toi meille havupallon. Laitettiin siihen jouluvalot, mutta nyt sitä ei voi kuvata kuin pimeällä.

Kuunkin kuvaaminen melkein onnistuu




Vertailun vuoksi pokkarimaisemia:



Kultsilla oli 30-vuotissyntymäpäivät joulukuun alussa. Juhlistimme sitä käymällä joulumarkkinoilla, tapaamalla hänen ystävänsä (joka pienessä tuiskeessa oli antanut junan kondurtööri-/tarjoilijanaiselle 50€ tippiä) sekä käymällä syömässä pitkän kaavan kautta Red Hot Chilissä. Valitettavasti ruokakuvat ovat hukkuneet jonnekin, mutta ruoka oli erinomaista! Seuraavana päivänä kävimme vielä Kuralan Kylämäessä Hevosajelulla ja katsastamassa Vanhan Ajan Joulua.

Kultsin synttärilahja

Kuralan Kylämäen Joulua


Ei kommentteja: