3. kesäkuuta 2013

Parkitusta. Varoitus: kuvat saattavat järkyttää heikkohermoisia, joilla ei ole uteliaisuutta




Nahan käsittely (parkitus ja ompelu)


Huomioita nahkojen käsittelyyn ja parkitukseen:

Kannattaa tarkistaa, minkälaisia nahkoja on ostamassa, mutiloituja ei kannata ottaa. Paras nylky tapahtuu vetämällä. Lampaista ei kannata ottaa niitä kaikkein likaisimpia ja kokemus kertoo, että karitsannahat ovat käyttökelpoisempia ja helpompitöisempiä kuin esim. lihakarjan vuodat, joiden karva on kerimätöntä, likaista ja huopunutta.

Tarvittavia työvälineitä: esiliina, saappaat, pyykkipoikia (merkitsemiseen), mäntysuopaa, etikkaa, kalvaus/kaavintarauta (joka ei saa olla partaveitsenterävä!), saaveja, pummi, räkki, räkkirautoja, sakset ja tietysti vettä.

Koulussa käytettiin pvc-putkea pummina. Etupään jalat ovat säädettävät, joten pummin saa suunnilleen omalle korkeudelleen. Takaosa ei ollut kiinnitettynä minnekään ja työn tohinassa pummit kyllä liukuivat lattialla. Pvc-putki on helppo huuhdella puhtaaksi, mikä varsinkin kalkkilikon jälkeen on hyvin tärkeää (muita ajatellen). Muutenkin siisteydestä on huolehdittava ja viemärit puhdistettava ja orgaaninen jäte on vietävä (oikeaan) roskikseen päivän päätteeksi.

Kaavinta:
Raakavuota asetetaan pummin päälle pää tai häntä yläpäähän. Kannattanee aloittaa häntäpäästä (eli niska pummin päähän, niin että itse nojaa siihen), koska häntä on herkempää aluetta. Niskaa pitää työstää varsin voimakkaasti, ja voimakkaat otteet saattavat varsinkin aloittelijalle ”jäädä päälle” ja häntäalue turmellaan. Mikäli vuodassa on reikiä, ei reikien päältä saa kaapia, vaan aina reikään päin, muttei sen yli – reunoilta keskelle.




Myös kainaloalueet ovat herkkiä, eli niitä kannattaa varoa. Kaapimisessa kannattaa olla järjestelmällinen ja kaapia ainakin kertaalleen kaikkialta ja viimeiseksi reunat ja ihan viimeiseksi niska.
Rasvat kannattaa kerätä talteen ja keittää niistä saippuaa.

Vuodista kannattaa olla leikkaamatta niin paljon kuin mahdollista. Reunat jäävät aina hieman koppuroiksi, ja loppuviimeistelyssä saadaan kyllä ylimääräiset pois.

Pesu tapahtuu kädenlämpöisen (tai viileämmän) veden alla. Peura pestään vähintään kolmessa vedessä, joista keskimmäiseen tulee suopaa. Suopaa käytetään ”ison truuttauksen” verran. Ensimmäisessä pesuvedessä nahaksen annetaan olla 10-15 minuuttia ja vaihdetaan suopaveteen, pyykätään ja annetaan olla 10-15 minuuttia ja vaihdetaan huuhteluveteen, jossa samat. Mikäli nahas tuntuu vielä suolaiselta tai likaiselta, voidaan pesua jatkaa.
Mikäli käytössä on linko, sen avulla saadaan nahaksesta kaikki ylimääräinen vesi näppärästi pois.





Kouluaika ei aina riitä kalvaukseen ja pesuihin, varsinkin jos monta ihmistä työskentelee samaan aikaan useamman nahaksen kanssa. Olisi hyvä tehdä asiat loppuun asti kerralla, mutta aina se ei ole mahdollista. Onneksi tiettyjä työvaiheita voi ”pidentää” ja nahkoja jättää odottamaan esim. seuraavaan päivään. Mikäli pesuja ei ehdi saattaa valmiiksi, voi nahaksen jättää puhtaaseen veteen odottamaan seuraavaan päivään. Talvella nahaksen ja taljan voi laittaa tuplajätesäkkiin ja ulos odottamaan jatkamista. Pestyn nahaksen voi laittaa orrelle kuivumaan ( ja muistaa laittaa jotain nahan väliin, ettei se kuivu kiinni itseensä).

Mikäli vuodasta haluaa karvattoman, se pitää karvata eli käsitellä sammutetullakalkilla ja merisuolalla. Keskikokoiseen peuraan tarvitaan noin 2 litraa kalkkia ja kourallinen merisuolaa (molempia saa rautakaupasta). Kalkki ja suola (joka siis mukana estämässä bakteeritoimintaa) mitataan ensin saaviin, ja sen jälkeen sinne lirutetaan vettä ilman, että liikoja pöllyttää kalkkia (saavin reunoja pitkin vesiliru). Yhteen saaviin yksi nahka, karvat ylöspäin. Aikaa karvojen irtoamiseen menee 2-6 päivää (3-4pvää). Karvojen lähtemisen voi kokeilla kämmensyrjällä pyyhkäisemällä keskeltä nahkaa: jos karvat irtoavat, on nahka valmis karvattavaksi.



Lammas kuivuu hitaammin kuin peura. Lammasta voi kuivatella puhaltimella, koska siitä putoaa karvat helposti, jos ne jäävät kosteiksi.

Parkitus:
Karvakuivamakkaranihkeä-nahka on paras ottamaan parkkiaineet vastaan.
Parkitus on paras suorittaa lämpimässä paikassa.

Parkituksessa rasva imeytyy nahan sisään ja kiinnittyy kollageenimolekyyleihin ja muuttaa niitä. Parkkiintuminen auttaa säilyttämään nahan kimmoisuuden.
Merinisäkkäiden traani toimii vastaavalla tavalla. Aivoparkituksessa aivot eivät itseasiassa parkitse, vaikkakin tekevät muuten ihmeitä. Aivoparkittu nahka on rasvakypsä nahka. Kastuessaan ja kuivuessaan se jäykistyy melko voimakkaasti. Rasvakypsän nahan jatkotoimenpiteet: savuparkki, kasviparkki, mimosaparkki, mineraaliparkki(alunaparkitus).




Taljat:
Parkitsin yhden peuran ja useamman lampaan taljaksi rasvaparkilla; 1 dl oliivi-/ruokaöljyä, 1 kananmunan keltuainen + 1 rkl mäntysuopaa/talja -reseptillä. Myös kaikki pallit ja hiiret parkitsin tällä.

Keltuainen toimii emulgaattina, mäntysuopa poistaa pintajännitystä ja helpottaa aineiden sekoittumista ja levittymistä, hapettuva öljy/rasva on varsinainen parkkiaine. Öljyn määrää voi suurentaa jos iso talja (tämä keskikokoiselle peuralle/lampaalle).

Nahakset kaavitaan ja pestään (kuten edellä kerrottu). Nahas voidaan parkita suoraan näiden toimenpiteiden jälkeen, mutta myös myöhemmin. Jos nahaksen antaa kuivua ennen parkitsemista, kannattaa huolehtia, että se kuivuu ilmavasti ja karvat kuivuvat varmasti. Jos karvat jäävät kosteiksi, on vaarana, että ne putoavat lopputyöstössä pois. Karvoja voi kuivattaa hiustenkuivaajalla. Mikäli nahas on kuivattu, pitää se kostuttaa uudelleen ennen parkitusta. Kuivattua taljaa ei kannata kastella karvapuolelta ollenkaan, vaan ainoastaan lihapuolelta suihkupullolla ja sivelemällä mäntysuopavettä.

Kun nahka on makkaranihkeä, voidaan aloittaa. Edellä mainituista aineista valmistetaan tahna, joka hierotaan nahakseen, noin puolituntia hierontaa auttaa parkkiaineiden imeytymisessä. Rasvaparkitus on kaksivaiheinen juttu: imeytys ja tekeytyminen. Yleensä imeytysvaiheeseen kuuluu ½ tunnin hierominen ja sen jälkeen ½ – 3 tunnin tekeytymisvaihe ennen avausta. Koska lampaissa oli melkoisesti puuhaa (ne eivät olleet erityisen pieniä) ja saatoin työstää useampaakin samanaikaisesti, en millään ehtinyt (enkä jaksanut) kaikkia työvaiheita yhtä jaksoisesti. Parkin levittämisen jälkeen usein jätin sen imeytymään/tekeytymään seuraavaan päivään kääntämällä taljan nahkapuolet vastakkain pöydälle. Seuraavana aamuna kaavin ylimääräiset parkkiaineet pois ja laitoin taljan lämpöpuhaltimen eteen kuivumaan. Sopivan kuivuuden saavutettuaan nahkaa pitää venytellä eli avata, eli kaapimella työstää nahasta valkoista.

Avauksella pidennetään kuitujen välejä ja päästetään niihin happea. Avaus pitää saada hoidettua ennen kuin nahas/talja kuivuu kokonaan. Melkoisen raskasta puuhaa ja useampaa nahkaa samaa aikaa työstäessä myös aika rasittavaa. Kunnollinen avaus helpottaa myöhempää pehmitysvaihetta, joka on ehkä kaikkein kovin vaihe taljojen työstössä. Avauksen jäljiltä taljan lihapuolen pitäisi olla valkoinen. Nyt talja jätetään ilmaantumaan vähintää 24 tunniksi. Taljaa voidaan säilöä tässä vaiheessa pitkiäkin aikoja, mutta se on jäykkä ja vie tilaa.

Pehmitystä varten lihapuoli kastellaan jälleen makkaranihkeäksi ja pehmitystä jatketaan kunnes talja on kuiva ja lämmin. Kannattaa antaa taljan kuivua lämpimässä paikassa, jotta siitä häviää varmasti kaikki kosteus. Mikäli taljaan jää kosteutta, se kovettuu uudelleen ja pehmitys pitää aloittaa uudelleen. Jokainen pehmitys on kuitenkin onneksi hiukkasen helpompaa kuin edeltävä.

Jälkirasvauksella voidaan pehmitystä tehostaa. Jälkirasvaseos on muuten samaa kuin rasvaparkkiseos, mutta siinä on lisäksi puoli litraa lämmintä vettä. Jälkirasvaus voidaan tehdä suoraan ennen yhtäkään pehmityskertaa, mutta kaikkein pehmeimmän tuloksen saamiseksi kannattaa jälkirasva levittää vähintään yhden pehmityskerran jälkeen. Taljojen jälkirasvaus suoritetaan maalaamalla tai rätillä levittämällä seos vain lihapuolelle.





Hiirien parkitus toimii samalla tavalla kuin isompienkin eläinten, mutta avaus vaiheen yli voi hypätä. Yhdellä parkitusseoksella voi parkita useita hiiriä. Seoksen levittämisen jälkeen hiirien annetaan kuivua ilmavasti vähintään vuorokausi jonka jälkeen ne pestään ja kuivataan huolellisesti karvapuolelta hiustenkuivaajalla. Mikäli lihapuoli kuivuu liikaa, on se helppo kostuttaa uudelleen esim pyyheliinan avulla. Pehmityksessä tulee olla äärimmäisen varovainen, sillä hiiren nahka on todella paperimaista ja repeää helposti. Nahka myös kuivuu todella nopeasti, ja jää helposti rapisevaksi.

Nyljin hiiret kerralla ja annoin kuivua merisuolassa. Jostain syystä näin toimien hiirienkäsittely myöhemmässä vaiheessa ei ollut niin ällöttävää puuhaa; hiiristä tuli projekteja. Ennen rasvaparkitusta hiiret kasteltiin ja kuivattiin karvapuolelta (ja mahdollisesti kasteltiin hiukan lisää lihapuolelta, mikäli olivat päässeet kuivahtamaan. Vanhan pyyheliinan ja märän vessapaperin päällä lihapuoli alaspäin hiiret pysyivät mukavan makkaranihkeinä, kunnes kaikki olivat valmiita parkitukseen. Olin yrittänyt parikita yhtä hiirtä teellä, mutta luultavasti tee oli liian tiukkaa ja parkitus ei ollut onnistunut. Kääntäessäni hiirtä huomasin siinä myös pieniä toukkia, jotka kyllä lähtivät pesemällä pois (hiiri oli nyljetty tuppeen, enkä halunnut avata hiirtä, joten se oli pussimaisena teeparkissa).

Levitin kaikkiin hiiriin rasvaparkin ja annoin kuivua ilmavasti.


aina ei kaikki mene ihan putkeen...

parkittuna kokoelma hiiriä

metsähiiri, jonka oli jäänyt ystäväni satimeen


teeparkkikokeilun läpi käynyt rasvaparkittu hiiri

Kuusitraaniparkittu peuran pintanahka:
Peura oli kuusiparkissa parisen viikkoa; kuusiparkkia oli aluksi varsin laimeaa; siinä oli 1 osa parkkiainesta (joka oli siis kuusen kuoresta tunti keittämällä saatua parkkinestettä) ja kaksi osaa vettä. Parkkilientä tiukennettiin suunnilleen joka kolmas päivä ja samalla avattiin se kaapimalla. Nahaksen oli tarkoitus lillua kokonaisuudessaan parkkiaineessa, kaikki vedenpinnan yläpuolelle jäävä osa jäi vaaleammaksi ja parkkiintui huonommin. Parkkinestettä tuli hoitaa (heilutella) joka päivä.

Parin viikon jälkeen nahka ei ollut vielä aivan kokonaan parkkiintunut, siinä oli vedenpitävyyden takaava ohut vaalea raita keskellä. Nahka sidottiin kehikkoon kuivumaan. Kuiva nahka käsiteltiin traanilla ja seuraavana päivänä se poljettiin taas kuivaksi ja pehmeäksi. Poljin traania nahkaan noin 6 tuntia, minkä jälkeen nahka olikin pehmeä; jopa liian pehmeä alkuperäiseen tarkoitukseensa kameralaukuksi.

Traani haisee kalanmaksaöljylle ja haju tarttuu vaatteisiin. Takuuvarma keino saada istua bussissa ilman vieruskaveria.

Vaikka haju ällöttää ensimmäisellä kerralla, ei polkemisen aikana hajua juuri enää tuntenut. Kun on saanut tuoksutella kaikilla muilla ”kukkaistuoksuilla”, huomaa, ettei traani olekaan niin kovin paha haju.


Rasvattu lammas (mokkanahka)
Pakastimentyhjennysoperaatio poiki minulle lampaannahan, jossa oli vain pieni tupas karvaa jäljellä, ja laitoinkin sen kalkkiin likoamaan. Karvojen poiston yhteydessä poistin myös martion. Nahas sai rauhassa kuivahtaa ennen kuin laitoin siihen rasvaparkin. Resepti on sama, kuin muissakin rasvaparkeissani, mutta tämän nahan laitoin rasvaan ihan kokonaan. Availin nahkaa sen hieman kuivahdettua ja sain jo näin siitä melkoisen pehmeää.


Kalannahan parkitus
Kakkosvuoden opiskelija Johanna Mikkonen piti meille kalannahanparkituskurssin, jolla tarkoituksena oli tehdä sekä rasvaparkkia että kasviparkkia kalannahoille. Tein kolme rasvaparkkikokeilua. Aion tehdä enemmän kalannahkakokeiluja kakkosvuonna.

Kaloista kaavitaan kaikki ylimääräiset rämmäleet pois lihapuolelta ja se suomustetaan. Paras työväline kummassakin oli puinen lasta. Nahat pestään fairylla ja huuhdellaan.

Makkaranihkeään nahkaan levitetään rasvaparkki (joka siis aivan sitä samaa, kuin muillekin). Ilmausta voi tehdä ja antaa olla vuorokauden tekeytymässä. Vaikka kalannahka jäisi tekeytymään parkkiaineeseen pidemmäksikin aikaa, ei siitä ole huomattavaa haittaa. Liian pitkään olleessaan saattaa alkaa haurastumaan. Tämä kuitenkin tarkoittaa kuukausien säilytystä parkkiaineineen.
Noin vuorokauden tekeytymisen jälkeen nahka pestään kädenlämpöisessä vedessä. Kalannahka kuivuu nopeasti, ja pehmitysvaiheen voi aloittaa nyt jo suoraan, vaikka liian märkään nahkaan pehmittämisestä ei ole mitään hyötyä. Liian kuivaksi ehtinyttä nahkaa pitää kuitenkin kostuttaa lisää. Kalannahan pehmitys tapahtuu lihapuolelta erilaisia räkkirautoja ja esim pöydänreunoja hyväksi käyttäen.

Kalannahan voi laittaa myös kuivumaan ”kehikkoon” eli niitata sen esim. lautaan kiinni. Näin nahasta saa melko suoran (käpristyy kyllä poisotettaessa) ja sileän.

Kalannahkojen kasviparkituksissa kesti pitkään, mutta kaloista tuli mukavan värisiä.

Kaikissa lohissa oli rasvaparkki, kahdessa jälkirasva ja pehmitys käsin.

Pässin pallit
Kokeilin myös pässin pallien parkitusta. Niissä käytin rasvaparkkia. Tein valkoiset pallit valmiiksi asti ja jätin niihin karvat paikoilleen, vaikka yleensä karvat poistetaan. Pisimmät karvat tipahtivat pehmitysvaiheessa, mutta pidän kovasti pallipussistani. Tein siihen reiät ja pujotin spiraalikoristellun haarukkanyörin kiristysnauhaksi. 

Pässipussien "pehmitystä"
Peuran kallon mädätyskokeilu
Nyljin kallon, poistin aivot toiselle opiskelijalle (aivoparkkiin) ja laitoin kallon vesiämpäriin. Kallo oli ämpärissä parisen kuukautta, jonka jälkeen puhdistin kalloa ja laitoin sen vielä uudelleen likoamaan, koska ihan kaikki ei ollut irronnut. Kallo on vieläkin likoamassa, kerron kuulumiset parin viikon kuluttua.
peuran kallo, nahka ja aivot

menossa mädätykseen



5 kommenttia:

Kipene kirjoitti...

Haha, nuo pallit XD!

Thapahiska kirjoitti...

Erittäin hyvin kirjoitettu postaus! Mukavasti ja kattavasti löytyi tietoa! Tarkoitus olisi testata rotan nahan parkitusta ja mahdollisesti joskus sitten sen täyttämistä.

Päivi Kissapiika kirjoitti...

Kiitoksia. :)
Nyt on tulut kokeiltua jo erilaisia parkitusmenetelmiä, mm. virtsaparkkia ja aluna-taikinaa. Laitan infoa, kun sattuu sopiva hetki keskittyä koneella asioihin, nyt on niin paljon tekemistä, ettei ehdi päivittää täällä.
Alunataikinalla saa todella helposti ihanan pehmoista ja valkoista myös pikkueläimistä. Vettä se ei kyllä sen jälkeen kestä. Rasvaparkitus on vedenkestoltaan ylivoimaisin. Tsemppiä parkituksiin!

Päivi Kissapiika kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Päivi Virtanen kirjoitti...

Aivan mahtavasti kirjotettu mulla projektina sonnin taljan. Tässä sitä.nyt yritän putsailla