Huomioita nahkojen
käsittelyyn ja parkitukseen:
Kannattaa tarkistaa,
minkälaisia nahkoja on ostamassa, mutiloituja ei kannata ottaa.
Paras nylky tapahtuu vetämällä. Lampaista ei kannata ottaa niitä
kaikkein likaisimpia ja kokemus kertoo, että karitsannahat ovat
käyttökelpoisempia ja helpompitöisempiä kuin esim. lihakarjan
vuodat, joiden karva on kerimätöntä, likaista ja huopunutta.
Tarvittavia
työvälineitä: esiliina, saappaat, pyykkipoikia (merkitsemiseen),
mäntysuopaa, etikkaa, kalvaus/kaavintarauta (joka ei saa olla
partaveitsenterävä!), saaveja, pummi, räkki, räkkirautoja, sakset
ja tietysti vettä.
Koulussa
käytettiin pvc-putkea pummina. Etupään jalat ovat säädettävät,
joten pummin saa suunnilleen omalle korkeudelleen. Takaosa ei ollut
kiinnitettynä minnekään ja työn tohinassa pummit kyllä liukuivat
lattialla. Pvc-putki on helppo huuhdella puhtaaksi, mikä varsinkin
kalkkilikon jälkeen on hyvin tärkeää (muita ajatellen). Muutenkin
siisteydestä on huolehdittava ja viemärit puhdistettava ja
orgaaninen jäte on vietävä (oikeaan) roskikseen päivän
päätteeksi.
Kaavinta:
Raakavuota
asetetaan pummin päälle pää tai häntä yläpäähän.
Kannattanee aloittaa häntäpäästä (eli niska pummin päähän,
niin että itse nojaa siihen), koska häntä on herkempää aluetta.
Niskaa pitää työstää varsin voimakkaasti, ja voimakkaat otteet
saattavat varsinkin aloittelijalle ”jäädä päälle” ja
häntäalue turmellaan. Mikäli vuodassa on reikiä, ei reikien
päältä saa kaapia, vaan aina reikään päin, muttei sen yli –
reunoilta keskelle.
Myös
kainaloalueet ovat herkkiä, eli niitä kannattaa varoa. Kaapimisessa
kannattaa olla järjestelmällinen ja kaapia ainakin kertaalleen
kaikkialta ja viimeiseksi reunat ja ihan viimeiseksi niska.
Rasvat kannattaa kerätä
talteen ja keittää niistä saippuaa.
Vuodista kannattaa olla
leikkaamatta niin paljon kuin mahdollista. Reunat jäävät aina
hieman koppuroiksi, ja loppuviimeistelyssä saadaan kyllä
ylimääräiset pois.
Pesu tapahtuu
kädenlämpöisen (tai viileämmän) veden alla. Peura pestään
vähintään kolmessa vedessä, joista keskimmäiseen tulee suopaa.
Suopaa käytetään ”ison truuttauksen” verran. Ensimmäisessä
pesuvedessä nahaksen annetaan olla 10-15 minuuttia ja vaihdetaan
suopaveteen, pyykätään ja annetaan olla 10-15 minuuttia ja
vaihdetaan huuhteluveteen, jossa samat. Mikäli nahas tuntuu vielä
suolaiselta tai likaiselta, voidaan pesua jatkaa.
Mikäli
käytössä on linko, sen avulla saadaan nahaksesta kaikki
ylimääräinen vesi näppärästi pois.
Kouluaika
ei aina riitä kalvaukseen ja pesuihin, varsinkin jos monta ihmistä
työskentelee samaan aikaan useamman nahaksen kanssa. Olisi hyvä
tehdä asiat loppuun asti kerralla, mutta aina se ei ole mahdollista.
Onneksi tiettyjä työvaiheita voi ”pidentää” ja nahkoja jättää
odottamaan esim. seuraavaan päivään. Mikäli pesuja ei ehdi
saattaa valmiiksi, voi nahaksen jättää puhtaaseen veteen
odottamaan seuraavaan päivään. Talvella nahaksen ja taljan voi
laittaa tuplajätesäkkiin ja ulos odottamaan jatkamista. Pestyn
nahaksen voi laittaa orrelle kuivumaan ( ja muistaa laittaa jotain
nahan väliin, ettei se kuivu kiinni itseensä).
Mikäli
vuodasta haluaa karvattoman, se pitää karvata eli käsitellä
sammutetullakalkilla ja merisuolalla. Keskikokoiseen peuraan
tarvitaan noin 2 litraa kalkkia ja kourallinen merisuolaa (molempia
saa rautakaupasta). Kalkki ja suola (joka siis mukana estämässä
bakteeritoimintaa) mitataan ensin saaviin, ja sen jälkeen sinne
lirutetaan vettä ilman, että liikoja pöllyttää kalkkia (saavin
reunoja pitkin vesiliru). Yhteen saaviin yksi nahka, karvat ylöspäin.
Aikaa karvojen irtoamiseen menee 2-6 päivää (3-4pvää). Karvojen
lähtemisen voi kokeilla kämmensyrjällä pyyhkäisemällä keskeltä
nahkaa: jos karvat irtoavat, on nahka valmis karvattavaksi.
Lammas
kuivuu hitaammin kuin peura. Lammasta voi kuivatella puhaltimella,
koska siitä putoaa karvat helposti, jos ne jäävät kosteiksi.
Parkitus:
Karvakuivamakkaranihkeä-nahka
on paras ottamaan parkkiaineet vastaan.
Parkitus
on paras suorittaa lämpimässä paikassa.
Parkituksessa rasva
imeytyy nahan sisään ja kiinnittyy kollageenimolekyyleihin ja
muuttaa niitä. Parkkiintuminen auttaa säilyttämään nahan
kimmoisuuden.
Merinisäkkäiden traani
toimii vastaavalla tavalla. Aivoparkituksessa aivot eivät
itseasiassa parkitse, vaikkakin tekevät muuten ihmeitä.
Aivoparkittu nahka on rasvakypsä nahka. Kastuessaan ja kuivuessaan
se jäykistyy melko voimakkaasti. Rasvakypsän nahan
jatkotoimenpiteet: savuparkki, kasviparkki, mimosaparkki,
mineraaliparkki(alunaparkitus).
Taljat:
Parkitsin yhden peuran ja
useamman lampaan taljaksi rasvaparkilla; 1 dl oliivi-/ruokaöljyä, 1
kananmunan keltuainen + 1 rkl mäntysuopaa/talja -reseptillä. Myös
kaikki pallit ja hiiret parkitsin tällä.
Keltuainen
toimii emulgaattina, mäntysuopa poistaa pintajännitystä ja
helpottaa aineiden sekoittumista ja levittymistä, hapettuva
öljy/rasva on varsinainen parkkiaine. Öljyn määrää voi
suurentaa jos iso talja (tämä keskikokoiselle peuralle/lampaalle).
Nahakset kaavitaan ja
pestään (kuten edellä kerrottu). Nahas voidaan parkita suoraan
näiden toimenpiteiden jälkeen, mutta myös myöhemmin. Jos nahaksen
antaa kuivua ennen parkitsemista, kannattaa huolehtia, että se
kuivuu ilmavasti ja karvat kuivuvat varmasti. Jos karvat jäävät
kosteiksi, on vaarana, että ne putoavat lopputyöstössä pois.
Karvoja voi kuivattaa hiustenkuivaajalla. Mikäli nahas on kuivattu,
pitää se kostuttaa uudelleen ennen parkitusta. Kuivattua taljaa ei
kannata kastella karvapuolelta ollenkaan, vaan ainoastaan
lihapuolelta suihkupullolla ja sivelemällä mäntysuopavettä.
Kun nahka on
makkaranihkeä, voidaan aloittaa. Edellä mainituista aineista
valmistetaan tahna, joka hierotaan nahakseen, noin puolituntia
hierontaa auttaa parkkiaineiden imeytymisessä. Rasvaparkitus on
kaksivaiheinen juttu: imeytys ja tekeytyminen. Yleensä
imeytysvaiheeseen kuuluu ½ tunnin hierominen ja sen jälkeen ½ –
3 tunnin tekeytymisvaihe ennen avausta. Koska lampaissa oli
melkoisesti puuhaa (ne eivät olleet erityisen pieniä) ja saatoin
työstää useampaakin samanaikaisesti, en millään ehtinyt (enkä
jaksanut) kaikkia työvaiheita yhtä jaksoisesti. Parkin levittämisen
jälkeen usein jätin sen imeytymään/tekeytymään seuraavaan
päivään kääntämällä taljan nahkapuolet vastakkain pöydälle.
Seuraavana aamuna kaavin ylimääräiset parkkiaineet pois ja laitoin
taljan lämpöpuhaltimen eteen kuivumaan. Sopivan kuivuuden
saavutettuaan nahkaa pitää venytellä eli avata, eli kaapimella
työstää nahasta valkoista.
Avauksella pidennetään
kuitujen välejä ja päästetään niihin happea. Avaus pitää
saada hoidettua ennen kuin nahas/talja kuivuu kokonaan. Melkoisen
raskasta puuhaa ja useampaa nahkaa samaa aikaa työstäessä myös
aika rasittavaa. Kunnollinen avaus helpottaa myöhempää
pehmitysvaihetta, joka on ehkä kaikkein kovin vaihe taljojen
työstössä. Avauksen jäljiltä taljan lihapuolen pitäisi olla
valkoinen. Nyt talja jätetään ilmaantumaan vähintää 24
tunniksi. Taljaa voidaan säilöä tässä vaiheessa pitkiäkin
aikoja, mutta se on jäykkä ja vie tilaa.
Pehmitystä
varten lihapuoli kastellaan jälleen makkaranihkeäksi ja pehmitystä
jatketaan kunnes talja on kuiva ja lämmin. Kannattaa antaa taljan
kuivua lämpimässä paikassa, jotta siitä häviää varmasti kaikki
kosteus. Mikäli taljaan jää kosteutta, se kovettuu uudelleen ja
pehmitys pitää aloittaa uudelleen. Jokainen pehmitys on kuitenkin
onneksi hiukkasen helpompaa kuin edeltävä.
Jälkirasvauksella
voidaan pehmitystä tehostaa. Jälkirasvaseos on muuten samaa kuin
rasvaparkkiseos, mutta siinä on lisäksi puoli litraa lämmintä
vettä. Jälkirasvaus voidaan tehdä suoraan ennen yhtäkään
pehmityskertaa, mutta kaikkein pehmeimmän tuloksen saamiseksi
kannattaa jälkirasva levittää vähintään yhden pehmityskerran
jälkeen. Taljojen jälkirasvaus suoritetaan maalaamalla tai rätillä
levittämällä seos vain lihapuolelle.
Hiirien parkitus
toimii samalla tavalla kuin isompienkin eläinten, mutta avaus
vaiheen yli voi hypätä. Yhdellä parkitusseoksella voi parkita
useita hiiriä. Seoksen levittämisen jälkeen hiirien annetaan
kuivua ilmavasti vähintään vuorokausi jonka jälkeen ne pestään
ja kuivataan huolellisesti karvapuolelta hiustenkuivaajalla. Mikäli
lihapuoli kuivuu liikaa, on se helppo kostuttaa uudelleen esim
pyyheliinan avulla. Pehmityksessä tulee olla äärimmäisen
varovainen, sillä hiiren nahka on todella paperimaista ja repeää
helposti. Nahka myös kuivuu todella nopeasti, ja jää helposti
rapisevaksi.
Nyljin hiiret kerralla ja
annoin kuivua merisuolassa. Jostain syystä näin toimien
hiirienkäsittely myöhemmässä vaiheessa ei ollut niin ällöttävää
puuhaa; hiiristä tuli projekteja. Ennen rasvaparkitusta hiiret
kasteltiin ja kuivattiin karvapuolelta (ja mahdollisesti kasteltiin
hiukan lisää lihapuolelta, mikäli olivat päässeet kuivahtamaan.
Vanhan pyyheliinan ja märän vessapaperin päällä lihapuoli
alaspäin hiiret pysyivät mukavan makkaranihkeinä, kunnes kaikki
olivat valmiita parkitukseen. Olin yrittänyt parikita yhtä hiirtä
teellä, mutta luultavasti tee oli liian tiukkaa ja parkitus ei ollut
onnistunut. Kääntäessäni hiirtä huomasin siinä myös pieniä
toukkia, jotka kyllä lähtivät pesemällä pois (hiiri oli nyljetty
tuppeen, enkä halunnut avata hiirtä, joten se oli pussimaisena
teeparkissa).
Levitin kaikkiin hiiriin
rasvaparkin ja annoin kuivua ilmavasti.
aina ei kaikki mene ihan putkeen... |
parkittuna kokoelma hiiriä |
metsähiiri, jonka oli jäänyt ystäväni satimeen |
teeparkkikokeilun läpi käynyt rasvaparkittu hiiri |
Kuusitraaniparkittu
peuran pintanahka:
Peura
oli kuusiparkissa parisen viikkoa; kuusiparkkia oli aluksi varsin
laimeaa; siinä oli 1 osa parkkiainesta (joka oli siis kuusen
kuoresta tunti keittämällä saatua parkkinestettä) ja kaksi osaa
vettä. Parkkilientä tiukennettiin suunnilleen joka kolmas päivä
ja samalla avattiin se kaapimalla. Nahaksen oli tarkoitus lillua
kokonaisuudessaan parkkiaineessa, kaikki vedenpinnan yläpuolelle
jäävä osa jäi vaaleammaksi ja parkkiintui huonommin.
Parkkinestettä tuli hoitaa (heilutella) joka päivä.
Parin
viikon jälkeen nahka ei ollut vielä aivan kokonaan parkkiintunut,
siinä oli vedenpitävyyden takaava ohut vaalea raita keskellä.
Nahka sidottiin kehikkoon kuivumaan. Kuiva nahka käsiteltiin
traanilla ja seuraavana päivänä se poljettiin taas kuivaksi ja
pehmeäksi. Poljin traania nahkaan noin 6 tuntia, minkä jälkeen
nahka olikin pehmeä; jopa liian pehmeä alkuperäiseen
tarkoitukseensa kameralaukuksi.
Traani
haisee kalanmaksaöljylle ja haju tarttuu vaatteisiin. Takuuvarma
keino saada istua bussissa ilman vieruskaveria.
Vaikka haju ällöttää
ensimmäisellä kerralla, ei polkemisen aikana hajua juuri enää
tuntenut. Kun on saanut tuoksutella kaikilla muilla
”kukkaistuoksuilla”, huomaa, ettei traani olekaan niin kovin paha
haju.
Rasvattu lammas
(mokkanahka)
Pakastimentyhjennysoperaatio
poiki minulle lampaannahan, jossa oli vain pieni tupas karvaa
jäljellä, ja laitoinkin sen kalkkiin likoamaan. Karvojen poiston
yhteydessä poistin myös martion. Nahas sai rauhassa kuivahtaa ennen
kuin laitoin siihen rasvaparkin. Resepti on sama, kuin muissakin
rasvaparkeissani, mutta tämän nahan laitoin rasvaan ihan kokonaan.
Availin nahkaa sen hieman kuivahdettua ja sain jo näin siitä
melkoisen pehmeää.
Kalannahan parkitus
Kakkosvuoden
opiskelija Johanna Mikkonen piti meille kalannahanparkituskurssin,
jolla tarkoituksena oli tehdä sekä rasvaparkkia että kasviparkkia
kalannahoille. Tein kolme rasvaparkkikokeilua. Aion tehdä enemmän
kalannahkakokeiluja kakkosvuonna.
Kaloista
kaavitaan kaikki ylimääräiset rämmäleet pois lihapuolelta ja se
suomustetaan. Paras työväline kummassakin oli puinen lasta. Nahat
pestään fairylla ja huuhdellaan.
Makkaranihkeään
nahkaan levitetään rasvaparkki (joka siis aivan sitä samaa, kuin
muillekin). Ilmausta voi tehdä ja antaa olla vuorokauden
tekeytymässä. Vaikka kalannahka jäisi tekeytymään
parkkiaineeseen pidemmäksikin aikaa, ei siitä ole huomattavaa
haittaa. Liian pitkään olleessaan saattaa alkaa haurastumaan. Tämä
kuitenkin tarkoittaa kuukausien säilytystä parkkiaineineen.
Noin
vuorokauden tekeytymisen jälkeen nahka pestään kädenlämpöisessä
vedessä. Kalannahka kuivuu nopeasti, ja pehmitysvaiheen voi aloittaa
nyt jo suoraan, vaikka liian märkään nahkaan pehmittämisestä ei
ole mitään hyötyä. Liian kuivaksi ehtinyttä nahkaa pitää
kuitenkin kostuttaa lisää. Kalannahan pehmitys tapahtuu
lihapuolelta erilaisia räkkirautoja ja esim pöydänreunoja hyväksi
käyttäen.
Kalannahan
voi laittaa myös kuivumaan ”kehikkoon” eli niitata sen esim.
lautaan kiinni. Näin nahasta saa melko suoran (käpristyy kyllä
poisotettaessa) ja sileän.
Kalannahkojen
kasviparkituksissa kesti pitkään, mutta kaloista tuli mukavan
värisiä.
Kaikissa lohissa oli
rasvaparkki, kahdessa jälkirasva ja pehmitys käsin.
Pässin pallit
Kokeilin myös pässin pallien parkitusta. Niissä käytin rasvaparkkia. Tein valkoiset pallit valmiiksi asti ja jätin niihin karvat paikoilleen, vaikka yleensä karvat poistetaan. Pisimmät karvat tipahtivat pehmitysvaiheessa, mutta pidän kovasti pallipussistani. Tein siihen reiät ja pujotin spiraalikoristellun haarukkanyörin kiristysnauhaksi.
Pässipussien "pehmitystä" |
Nyljin kallon, poistin aivot toiselle opiskelijalle (aivoparkkiin) ja laitoin kallon vesiämpäriin. Kallo oli ämpärissä parisen kuukautta, jonka jälkeen puhdistin kalloa ja laitoin sen vielä uudelleen likoamaan, koska ihan kaikki ei ollut irronnut. Kallo on vieläkin likoamassa, kerron kuulumiset parin viikon kuluttua.
peuran kallo, nahka ja aivot |
menossa mädätykseen |
7 kommenttia:
Haha, nuo pallit XD!
Erittäin hyvin kirjoitettu postaus! Mukavasti ja kattavasti löytyi tietoa! Tarkoitus olisi testata rotan nahan parkitusta ja mahdollisesti joskus sitten sen täyttämistä.
Kiitoksia. :)
Nyt on tulut kokeiltua jo erilaisia parkitusmenetelmiä, mm. virtsaparkkia ja aluna-taikinaa. Laitan infoa, kun sattuu sopiva hetki keskittyä koneella asioihin, nyt on niin paljon tekemistä, ettei ehdi päivittää täällä.
Alunataikinalla saa todella helposti ihanan pehmoista ja valkoista myös pikkueläimistä. Vettä se ei kyllä sen jälkeen kestä. Rasvaparkitus on vedenkestoltaan ylivoimaisin. Tsemppiä parkituksiin!
Aivan mahtavasti kirjotettu mulla projektina sonnin taljan. Tässä sitä.nyt yritän putsailla
Heips! Aattelin kysyä oletko kokeillu pajunkuoriparkkia. Mulla työn alla 4 peuran nahkaa ja 1 villisian nahka. Ihan ekaa kertaa teen, tilat vähän pienet (huvittuisit kun näkisit), mutta kaikkea on kokeiltava.... kengät ajattelin tehdä. Peuran takalapaluista tein paikallisille metsästäjille jääskrapat autoon. Keitto + 2 päivää etikkaliemessä, viilaus ja valmis.
En oo itse pajua kokeillut kuin kalannahalle. Hyvin sen pitäisi toimia kai toimia myös muille nahoille. On jäänyt nahkahommat viime aikoina vähemmälle mulla.
Oon itse kans nykyisessä pienessä kylppärissä yrittänyt parkita, mutta on se vaan aika hommaa. Kesällä pääsi sentään ruoholle, jotta polvet säästyi hiukan...
Iloa nahkahommiin!
Lähetä kommentti