Ai niin. Päätin vihdoin alkaa uurastaa todella myös sitä käsityöläisen elämää. Luovan alan yrittäjyys- koulutuksessa viime tiistaina tuli se viimeinen sysäys. Siellä oli onneksi niitäkin luennoitsijoita, jotka sanoivat, että miettikää nyt hyvät ihmiset tarkkaan, ennen kuin lähdette tähän hommaan ja koittakaa ensin freelancereina ja pistäkää toiminimi pystyyn vasta sitten. Se kannusti minut alkamaan yrittäjyyteen kipuamiseni. Ottaa päähän ne luennoitsijat, jotka hehkuttavat yrittämisen ihanuutta. Tiedän, ettei se ole ruusuilla tanssimista ja ne ruusunpunaiset lasit saa talloa tuhannen pillun päreiksi. Lähes pystyn hyväksymään myös sen seikan, ettei minusta ehkä ihan oikeasti todellakaan ole yrittäjäksi; paineensietokykyni on olematon ja stressaan aivan liikaa. Epävarmuus turhauttaa. Mutta anyway. Aion yrittää. NYT. Ihan oikeasti. Sen takia julistan sitä täällä teille harvoille ihmisille, jotka tätä blogia lukevat. Kannustaa saa nyt ja tulevaisuudessa. Oma yritys on minun haaveeni ollut jo reilu kymmenen vuotta, vaikken asialle suuremmin olekaan mitään tehnyt. Kun kerran työt ei oikein muuten nappaa, niin kai sitä pitää yrittää tällaista. Ehkä, EHKÄ se toiminimikin vielä joskus on rekisteröitynä.
...ehkä myös tulevaisuudessa Kultsilla on kuukausipalkallinen vakituinen työ. Olisi sitten mukavampaa, kun edes toinen pystyisi hommaamaan safkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti