Puukkoa
tulee teroittaa sitä useammin, mitä enemmän sitä käyttää.
Kuitenkin vuosittainen huolto tulee tehdä vähäiselläkin käytöllä.
Puukon teroittamisessa ei tule hosua. Puukko teroitetaan kovasimella,
eli hiomakivellä tai vesihiomapapereilla. Työkaluja teroitettaessa
kovasimen tulee olla märkä. Kovasimen voi kastella vedellä tai
öljyllä. Mikäli kerran käytät öljyä kasteluun, on hioinkivi
aina sen jälkeen kasteltava öljyllä. Vesihiomapaperi kiinnitetään
alustaan (filssi) työn helpottamiseksi. Myös hiomakivet voi
kiinniittää pöytään.
Kovasin
voi olla nykyaikainen yhdistelmäkivi, jonka eri puolilla on eri
karkeus. Nykyaikainen kovasin voi olla myös keraaminen tai
synteettinen. Moniin ei suositella kastelua ollenkaan; tarkista oman
kovasimesi käyttöohjeet!
Ruostumattomasta
teräksestä tehdyt terät on työläämpiä teroittaa.
Puukon
terää teroitettaessa noudatetaan viisteiden alkuperäisiä linjoja.
20-25 asteen viisteet ovat kestäviä ja monikäyttöisiä
leikkuukärkiä sekä suositeltavimpia puukoille. Karkeassa hionnassa
terästä poistetaan mahdolliset lovet ja lape suoristetaan, jolloin
jäljelle jää vain yksi viisteiden muodostama teräkulma.
Aloita
karkealla paperilla/puolella (jopa 120). Puukkoa ei tarvitse painaa
hiointa vasten, mutta otteen pitää olla napakka. Teroitus tapahtuu
terän suuntaisesti. Hiomista jatketaan kunnes terän kääntöpuolelle
on muodostunut koko teräpituudelta kynnellä raaputtamalla
haivaittava purse eli rösöreuna. Tästä purseesta tietää, että
teroitus on ulottunut terän huipulle asti. Terän kärki tulee
muistaa myös hioa huolellisesti! Hio 10 kertaa ja vaihda sitten
puolta ja hio samoin toinen puoli. Lopuksi vaihda puolta jokaisen
hiontaliikkeen jälkeen. Näin puolista tulee symmetriset. Terän
liike on kaareva, viiste koko ajan kovasinta vasten.
Toista
kaikki liikkeet hienommalla paperilla/puolella (240). Muista, ettet
hätiköi karkeuksia vaihtaessa, sillä silloin työstä tulee
turhauttavan hidasta ja vaarana on terän lappeen pyöristyminen.
Toiminta
on sama, kuin karkeammassa työstön vaiheessa; ensin toiselta
puolelta, kunnes purse tuntuu, sitten käännetään toinen hiottava
puoli. Sen jälkeen kevennetään otetta ja vaihdellaan puolia
vuorotellen, jokaisen vedon jälkeen.
Teroitus
viimeistellään hienommalla (600 tai hienompi) kivellä tai
paperilla. Viimeistelyhionnan vaiheet ovat taas samat, mutta purse on
jo vaikeasti havaittavissa. Tärkeintä on pitää huoli siitä, että
terän kumpaakin lapetta hiotaan yhtä paljon. Terän teroittavuutta
voi kokeilla sormenkynteen.
Murtoteroitus
suoritetaan hienommalla (600 tai hienompi, jopa 2000) kivellä tai
paperilla.
Tärkeä
työvaihe varsinkin puun työstöön tarkoitetun terän
teroittamisessa. Murtoteroitus tehdään asettamalla puukko
lappeelleen hienon gfilssin tai hiomakiven päälle ja nostamalla
teräkulmaa aavistuksen. Terä pyyhkäistään tässä korotetussa
kulmassa filssiä vasten muutamia kertoja; yhtä monta kummallekin
lappeelle. Tämä työvaihe on tärkeä tehdä rennosti ja sen
kummempia miettimättä, jotta molemmille puolille tulee samanlainen
kulma.
Viimeinen
vaihe on kierteen poisto ja se tapahtuu parkkinahkaiseen stroppiin
tai nahkavyöhön liippaamalla; puukko asetetaan nahan pinnalle
lappeelleen ja pyyhitään hamaran suuntaisesti nahan pintaa vasten
terän puolia vuorotellen – kevyesti painaen. Nahka poistaa terästä
kierteen, jolloin lopullinen terävyys saavutetaan. Tämä työvaihe
on tärkeä myös, koska terän suulle mahdollisesti jäänyt kierre
tylsyttää terän erittäin nopeasti. Nahkaan liippaamista voi
käyttää myös terän ylläpitämisessä, eli kun puukko tuntuu
menettäneen parhaimman teränsä, mutta on silti vielä pureva.
Minun
damastiteräinen naisen puukkoni teroitettiin hieman eri tavalla.
Damastiterässä on kahta ei metallia, joten se ei tarvitse
viistettä, näin ollen terä teroitetaan vain reunasta.
Tahtoisin
vuolupuukon: terä 3-4cm, ruoto suunnilleen sama. Hio ruotoon
väkäsiä, jolloin pysyy paremmin paikoillaan, kun terä liimataan
kahvaan.
Terä
hiiliterästä (laadukkain).
Kahva
soikea, ei väistintä. Kahva voi olla vaikkapa koivua.
→ palikkaan
reikä ruodolle, muotoile kahva. Liimaa ruoto paikoilleen;
luonnollisin vaihtoehto on kuusenpihka, eli reikään kuivattua
kuusenpihkaa. Kiinnitettäessä terä kuumennetaan ensin. Vältä
ylikuumentamista, ettei karkaisu pilaannu. Työnnä ruoto reikään.
Sivele kahva mehiläisvahalla, lämmitä ja pyyhi ylimääräinen
pois.
Hiominen
tapahtuu 30 asteen kulmassa; jos teroituskulma on hiukan suurempi,
terästä tulee vahvempi. Myös terän hamaran voi hoa teräväksi,
jolloin sitä voi käyttää kaapimena.
Vuolupuukon
viisteen tulee olla suora ja siksi se pannaan vasten kovasinta.
Vuolupuukkoa teroitettaessa on tärkeä pitää viistettä vasten
kovasimen pintaa.
Tuoreen
ja kostean puun veistäminen on helpompaa. Tällöin voi käyttää
kaikkia puulajeja. Vasta puun kuivuttua käytetyllä puulajilla on
suurempi merkitys. Astioissa ja ruokailuvälineissä puulajin
valinnalla voi olla merkitystä, esim kuusi ja koivu eivät anna
makua. Pehmeitä puita ovat haapa ja lehmus. Kuusi on tiivistä ja
hyvää veistomateriaalia. Paatsaman ydinpuu luo hienon kontrastin
pintapuun rinnalla.
(vuolupuukko;
lähde koulun moniste)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti