Koulussa ensimmäinen työmme (puukon teroittamisen jälkeen) oli vuolla lusikka tuoreesta koivusta, jonka kävimme itse kaatamassa koulun perämetsästä.
koivu on pätkitty ja halkaistu |
Tuore
puu pätkittiin suurimpiirtein kyynärvarren pituisiksi pätkiksi, halkaistiin ja alettiin työstää kirveellä pienemmäksi. Tuoretta
puuta työstäessä tulee huomioida puusepän työvaiheet ja puun
kuivuminen.
Kuivuessaan puu muuttuu kovemmaksi ja vähemmän
taipuisaksi. Puun kutistuminen alkaa, kun kosteus laskee alle
puunsyiden kyllästymispisteen. Eri syysuunnissa kutistuminen on
erilaista. Suurinta kutistuminen on tangentin (kehän) suuntaan,
havupuilla noin 7-8%. Säteen suuntainen kutistuma on puolet tästä.
Puun pituussuunnassa kutistuminen on hyvin pientä. Kun puu on kokonainen, se
kutistuu ytimeen päin, eli kehän suuntaan voimakkaammin ja
aiheuttaa näin halkeamia. Jos puu halkaistaan puolikkaaksi, ei
halkeamia synny, vaan kehän suuntainen voimakas kutistuminen kaartaa
halkaisupintoja kuperiksi.
Jos
haluaa puun pysyvän tuoreena voi puuta säilyttää vedessä. Tämä
saattaa kuitenkin värjätä puuta. Kuorimattomana
ja halkaisemattomina puu säilyy paremmin, talvella paremmin kuin
kesällä. Halkaisu
on usein välttämätöntä tehdä puun ollessa tuore.Parafiini/liima/maali
hidastaa kuivumista ja näin estää halkeilua. Kapeat puun kappaleet
eivät muutenkaan usein halkea päistään. Halkaisu
tapahtuu aina puoliksi, jolloin saadaan säteen suuntaisia lankkuja.
lusikan työstövaiheet |
Puupalaan
piirretään lyijykynällä lusikan muoto ja kirveen kanssa tehdään
suurin veistotyö. Puukolla
vuollaan lusikan hienopiirteisempi muoto. Vuollessa pitää ottaa
huomioon puunsyyt ja näin ollen vuolusuunnat. Vuolla voi joko
itsestään poispäin tai itseensä päin. Aina tulee kuitenkin
huomioida, ettei sormet ole vaarassa ja muutoinkin huolehtia
työturvallisuudesta. Vuollessa voi työtä tukea rintalastaan, tätä
helpottamaan voi kaulaan ripustaa nahkaisen tuen.
Käytimme
apuna myös koverruspuukkoa ja kourutalttaa.
Lusikan
annettiin kuivua pikkuhiljaa (se kyllä kuivui aika mukaasti työstön
sivussa). Tärkeintä oli, ettei se alussa päässyt kuivumaan liian
nopeasti, ja näin halkeamaan. Kun lusikka oli kuiva, sitä voitiin
hioa vesihiomapapereilla. Hioin lusikkani varsin sileäksi, koska
sattui päivä, jolloin piti odotella aika paljon. Lusikka
käsiteltiin oliiviöljyllä ja sen jälkeen se vielä puleerattiin
puleerauspuikolla. Puleeraus tiivistää lusikan ja pidentää näin
sen käyttöikää.
Lusikkaosan
pitäisi olla hieman alempana kuin varsi. Monesti ruokalusikka
vuollaan liian syväksi, ja syöminen on hankalaa. Jotta lusikka
toimisi hyvin, sen etureunan pitää suuntautua vähän ylöspäin.
Varo tekemästä lusikan pesän ja varren välistä liittymäkohtaa
lian hennoksi.
Valmis lusikkani |
Lusikkani lusikkaosa on hieman liian
iso ja se kaartuu alaspäin, toisin kuin pitäisi. Lusikan ja kahvan
välinen osa on aivan liian ohut, vaikka lusikka vaikuttaakin
tukevalta, se näyttää hölmöltä. Hiomisen lopuksi lusikka oli orgastisen
sileä, mutta käytössä lusikkaosa on tullut ”karvaisemmaksi”.
Kuvioin lusikan polttokaivertamalla.Näytössä lusikka sai kuitenkin kehuja, kaikesta huolimatta.
Voiveitset,
paistinlastat ja lusikat on hyvä tehdä jostain kovasta puulajista.
Koivu ja pyökki ovat hyviä.
(lähde: Puusta tehty – veistäen,
vuollen, taivuttaen Markus Tuormaa)
2 kommenttia:
Kiitos mielenkiintoisten juttujen jakamisesta! Minua kiinnostaa, että missä olet opiskellut puuntyöstöä (puulusikka ja kulho)?
Opiskelen tällä hetkellä Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa muinaistekniikkaa. Puuntyöstö, tekstiilitekniikat, taonta, pronssivalu, nahkatyöt ym. Muinaistekninen osaaminen kuuluu opetussuunnitelmaamme.
Lähetä kommentti