Kehärumpu ja kapula

Lusikan ja purkin lisäksi meidän piti valita pari isompaa työtä, jota teemme. Vaihtoehtoja olivat mm. jousi, rinkka, vahataulu, kehärumpu... Valitsi kehärummun, koska olen haaveillut sellaisen tekemisestä jo pitkään. Viime kertainen postaus koverretusta astiasta oli toinen isompi työ perinteisen puuntyöstön osioon. 

Olen tehnyt jo aiemmin rummun työväenopiston kurssilla, mutta siihen emme tehneet itse kehää, vaan se oli valmis vanerikehikko. Olin innoissani, koska nyt rumpu olisi kokonaan minun tekemäni.  

Kaikkein tärkein kaava tässä työssä: Ympyrän kehä = Pii (3,14) x halkaisija.

Kehärumpuun käytettiin ulkokuivattua haapalankkua. Haapa ja raita ovat kehärumpuun hyvin soveltuvia puulaatuja. Haapalankun pituus oli 182 cm ja halusimme käyttää koko pituuden rummunkehän tekemiseen. 182 (lankun pituus) – 10 (viisteen pituus) : 3,14 (pii) = noin 54,7cm halkaisijaltaan oleva rumpu. Vaikutti oikein mainiolta.

Lankku työstettiin nykyaikaisesti oikohöylällä ja tasohöylällä. Höyläys tulisi suorittaa vuorotellen puolia vaihtaen, mutta koska meidän lankussa oli oksakohta ja halkeama, pyrimme höyläämään lankkua niin, että olisimme saaneet halkeaman pois. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka höyläsimme lankkua 6 mm asti vain toiselta puolelta. Lankkuihin piirrettiin kehän korkeus (useimmin 6-8cm, minulla 7cm) ja lankut sahattiin vannesahalla ja hiottiin reunoista terävyys pois. Koska puu taipuu jomminkummin päin paremmin, tarkistimme kumpi puoli olisi sisäpuoli. Tämä tapahtui niin, että lautaa pidettiin toisesta päästä kiinni ja katsottiin, kummin päin lauta taipuu paremmin alaspäin. Sisäpuoli merkattiin näkyvästi. Seuraavaksi tuli päättää, kumpi pää on päällipuoli ja molrmpiin päihin merkattiin 10cm:n viistevara molempiin päihin niin, että viisteet kohtaavat sisäpinnoiltaan. Sinänsä sillä. Kumpi pää on päällä, ei ole merkitystä. Lähinnä kosmeettinen juttu, jos sitäkään.

Laudat laitettiin veteen likoamaan. Minun lautani likosi vedessä 7 päivää ennen kuin taivutimme sen kehälle. Märkä puu taivutetaan puristimia ja palikoita sekä kuumailmapuhallinta (ja apuria) apuna käyttäen kehikon ympärille. Käytimme halkaisijaltaan 50 cm metallikehikkoa. 

kehän pyöräytys aluillaan

 Alkupää laitettiin puristimilla kiinni ja kuumailmapuhalluksella lämmitettiin ulkopuolelta taivutettavaa kohtaan. Kun avustaja siirtää puhaltimen sisäpuolelle (”sopivalla hetkellä”) laitetaan puristimilla puu tiukkaan kiinni kehikkoon. Väliin tulevat palikat on syytä olla tarpeeksi isoja ja pyöristettykulmaisia, jotta rummunkehään ei jää jälkiä puristinpalikoista. Koko kehä kiinnitetään kehikon ympärille palikka palikalta, joka välissä kuumailmapuhaltimella auttaen. Alkuviiste tulee puristaa kehän myötäiseksi jo ennen kuin loppupää puristetaan sen päälle, jotta toimitus sujuu jouhevasti. Kehän viisteosien tulisi osua tarkalleen päällekkäin (eli lauta tulee olla mahdollisimman suorassa kehikkoon nähden), jotta ei tapahdu halkeamista. Oma kehäni meni hieman vinoon ja jouduimme laittamaan pienen palikan puuosien väliin. Tämä piti halkemat loitolla. Viimeinen palikka tulisi laittaa laudan pään keskelle, niin ettei lauta repeä. 

Apupalikka, jottei jää jälkiä risteyskohtaan

puristimet alku- ja loppupssä sekä oksapaikan kohdalla

Koska laudassani oli oksapaikka, ajattelin tekeväni hieman pienemmän rummun. Opettajamme kuitenkin piti mielenkiintoisena kokeilla oksapaikan kestävyyttä rummun kehällä, joten tein täysipituisen rummun kehän. Kehälle kiinnitysvaiheessa jännitin melkoisesti oksapaikkaa, ja se pääsi hieman repeämään. Kehä tuli kuitenkin ehjänä kehikosta ja liimasimme viistekohdat yhteen (=limisauma) puuliimalla. Liimasimme myös oksapaikkaan tukipalikan. Kuivumisen (24h) jälkeen hion kehikon siistiksi. Metallisesta kehikosta oli irronnut melkoisesti ruostetta kehän sisäpintaan. Vaikka itse ruoste lähti pois pinnasta, oli kehäpuu värjääntynyt ruostekohdista harmahtavammaksi.

Värjäsin kehän narvivärillä ruskeaksi. 

Rummun sisäkehä oli värjäytynyt tuman ruosteiseksi

Värjäytymä ei lähtenyt vaikka kuinka hinkkasi

Narvivärjättynäkin vedestä tulleet värjäytymät näkyivät. Puu on jäänyt myös hiukan kurtuille.

Rummun nahka on poron raakanahkaa. Kääntövaraa kannattaa varata jonkin verran ”yli tarpeen”, sillä nahka kiristyi todella paljon kuivuessaan. Tähän rumpuun ohjeistus oli noin 12cm yli halkaisijan. Teimme kaavat ensiksi kaavapaperille. Rummun kehän ollessa kaavapaperin alla painetaan kaavapaperi kiinni pöytään noin ”kahvikupin kokoiselta alalta” (kahvikupin voi jättää siihen keskelle pitämään paperia kiinni). Reunoille jätettiin vielä 2-3 cm vara, kun piirrettiin kehä paperiin. On kuitenkin itsestä kiinni, paljonko haluaa nahan taittuvan sisäkehälle. Raakanahasta leikattiin lisäksi 6-8 mm levyistä hihnaa, jolla nahka kiinnitettiin rummun kehälle. Ohjeistuksemme oli, että hihnaa pitää kiertää akkuporakoneen avulla kireäksi, mutta minulta tämä jäi pois ja kiersin ja venytin liotetut hihnat käsin.

Raakanahkaan tehtiin reiät reunoihin, noin 1 cm reunasta (tämäkin oma mieltymys, mitä lähempänä reunaa reiät ovat, sitä vähemmän menee nahkaan hukkaan ja sitä pienemmän nypylät kohtiin jää. Kuitenkin sitä helpommin nahka repeää rikki, mitä reunemmassa reiät ovat). Reiän koko tulee olla sen verran suuri, että hihna mahtuu reiästä.

Halusin nahkaan väriä, ja sitä varten tein kuusenkaarnasta värjäysliemen (huomio: kaarna pitää olla kuusesta, sillä männyn kaarna ei toimi). Liemi oli tarkoitettu useamman nahan värjäämiseen, joten siinä oli kaarnaa reilusti. Vettä oli sen verran, että kaarna juuri peittyi. Kaarnan annettiin lämmetä kiehuvaksi ja sen jälkeen lämpöä vähennettiin, mutta annettiin kiehua tunnin verran ja annettiin jäähtyä. Seuraavana aamuna kaarnat siivilöitiin pois ja nahat laitettiin värjäytymään. En halunnut nahasta tasaista, vaan rypistelin nahan hyvin ja vain välillä hiukan vaihdoin nahan asentoa liemessä.

Rummun nahan kaavoitusta

Kuusivärjätyn ahan kiristys takaa nahkasuikaleilla

Nahan vettymiseen ja pehmiämiseen riittää 30-45 minuuttia, mutta värjäyksessä pidin nahkaa liemessä pari tuntia. Nahka levitetään kehän päälle oikeaan kohtaan. Oma kehäni ei ollut aivan pyöreä johtuen oksapaikasta, joten merkkasin nahkaan kohdistusmerkkejä. Kuitenkin vaikka lyijykynä otti raakanahkaan hyvin kiinni, oli kynänjäljet kadonneet liotuksen jälkeen. Kun nahka lepää kehän päälle, painetaan keskelle jälleen se kahvikupin kokoinen alue pöytään asti. Tämä siis kuivumisvaraa. Nyt kiinnitetään hihnapuristimet kehälle ja käännetään koko rumpu toisin päin, jotta päästään pujottamaan hihnaa reikiin ja kiristelemään nahka kehän päälle. Kiristääkään ei kannata liikaa, ettei kehän muoto muutu nahan kuivuessa. Rummut kuivuivat nahkapuoli alaspäin seuraavaan aamuun, jolloin huomasin, että olin kiristänyt hihnaa liikaa. Nahka oli hyvin pinkeä ja siis liian kireällä. Nahka oli vetänyt koko kehikon mutkalle, munanmuoto oli lisääntynyt ja kehän nahanpuoleinen etureuna (eli rumpureuna) oli kääntynyt sisäänpäin. Soittamiseen tällä ei kuitenkaan ollut merkitystä ja rummusta kuuluva ääni on mahtava.

Alunperin tarkoitukseni oli maalata rumpuun kuvioita. En kuitenkaan halunnut hätäillä, vaan rauhassa löytää rummulle oikeat kuviot. Siinä oleva värjätty pinta on itsessäänkin todella kaunis, joten en halua maalata siihen kovin suurta kuviota. Olen myös suunnitellut, että rumpu tulisi ennustuskäyttöön, joten rummun kuvioiden tulisi tukea tätä tarkoitusta. Myös takapuolelle on tarkoitus laittaa taottuja tai pronssista valettuja kiliseviä koristeita sekä kädenpidikkeeseen ”paksunnos”, jotta rumpua olisi parempi pitää kädessä.

Rumpukapula

Tein kapulan ukontulikukan varresta, johon kiedoin nahkasuikaleen päähän. Nahkasuikale on kaksin kerroin taitettu ja liimattu kapulan päähän. Nahkaa on riittävästi ja rummutettaessa tulee hyvät sointi, mutta pitkään rummuttaessa nahka alkaa valumaan ulospäin, eli se ei ole aivan tarpeeksi kireällä. Tähän auttaa, kun sitoo nahan ympärille paremmat nyörit.