28. marraskuuta 2012

Puulusikka

Koulussa ensimmäinen työmme (puukon teroittamisen jälkeen) oli vuolla lusikka tuoreesta koivusta, jonka kävimme itse kaatamassa koulun perämetsästä.

koivu on pätkitty ja halkaistu
 Tuore puu pätkittiin suurimpiirtein kyynärvarren pituisiksi pätkiksi, halkaistiin ja alettiin työstää kirveellä pienemmäksi. Tuoretta puuta työstäessä tulee huomioida puusepän työvaiheet ja puun kuivuminen.
 Kuivuessaan puu muuttuu kovemmaksi ja vähemmän taipuisaksi. Puun kutistuminen alkaa, kun kosteus laskee alle puunsyiden kyllästymispisteen. Eri syysuunnissa kutistuminen on erilaista. Suurinta kutistuminen on tangentin (kehän) suuntaan, havupuilla noin 7-8%. Säteen suuntainen kutistuma on puolet tästä. Puun pituussuunnassa kutistuminen on hyvin pientä. Kun puu on kokonainen, se kutistuu ytimeen päin, eli kehän suuntaan voimakkaammin ja aiheuttaa näin halkeamia. Jos puu halkaistaan puolikkaaksi, ei halkeamia synny, vaan kehän suuntainen voimakas kutistuminen kaartaa halkaisupintoja kuperiksi.

Jos haluaa puun pysyvän tuoreena voi puuta säilyttää vedessä. Tämä saattaa kuitenkin värjätä puuta. Kuorimattomana ja halkaisemattomina puu säilyy paremmin, talvella paremmin kuin kesällä. Halkaisu on usein välttämätöntä tehdä puun ollessa tuore.Parafiini/liima/maali hidastaa kuivumista ja näin estää halkeilua. Kapeat puun kappaleet eivät muutenkaan usein halkea päistään. Halkaisu tapahtuu aina puoliksi, jolloin saadaan säteen suuntaisia lankkuja.

lusikan työstövaiheet

Puupalaan piirretään lyijykynällä lusikan muoto ja kirveen kanssa tehdään suurin veistotyö. Puukolla vuollaan lusikan hienopiirteisempi muoto. Vuollessa pitää ottaa huomioon puunsyyt ja näin ollen vuolusuunnat. Vuolla voi joko itsestään poispäin tai itseensä päin. Aina tulee kuitenkin huomioida, ettei sormet ole vaarassa ja muutoinkin huolehtia työturvallisuudesta. Vuollessa voi työtä tukea rintalastaan, tätä helpottamaan voi kaulaan ripustaa nahkaisen tuen.

Käytimme apuna myös koverruspuukkoa ja kourutalttaa.

Lusikan annettiin kuivua pikkuhiljaa (se kyllä kuivui aika mukaasti työstön sivussa). Tärkeintä oli, ettei se alussa päässyt kuivumaan liian nopeasti, ja näin halkeamaan. Kun lusikka oli kuiva, sitä voitiin hioa vesihiomapapereilla. Hioin lusikkani varsin sileäksi, koska sattui päivä, jolloin piti odotella aika paljon. Lusikka käsiteltiin oliiviöljyllä ja sen jälkeen se vielä puleerattiin puleerauspuikolla. Puleeraus tiivistää lusikan ja pidentää näin sen käyttöikää.

Lusikkaosan pitäisi olla hieman alempana kuin varsi. Monesti ruokalusikka vuollaan liian syväksi, ja syöminen on hankalaa. Jotta lusikka toimisi hyvin, sen etureunan pitää suuntautua vähän ylöspäin. Varo tekemästä lusikan pesän ja varren välistä liittymäkohtaa lian hennoksi.

Valmis lusikkani
Lusikkani lusikkaosa on hieman liian iso ja se kaartuu alaspäin, toisin kuin pitäisi. Lusikan ja kahvan välinen osa on aivan liian ohut, vaikka lusikka vaikuttaakin tukevalta, se näyttää hölmöltä. Hiomisen lopuksi lusikka oli orgastisen sileä, mutta käytössä lusikkaosa on tullut ”karvaisemmaksi”. Kuvioin lusikan polttokaivertamalla.Näytössä lusikka sai kuitenkin kehuja, kaikesta huolimatta.

Voiveitset, paistinlastat ja lusikat on hyvä tehdä jostain kovasta puulajista. Koivu ja pyökki ovat hyviä.
(lähde: Puusta tehty – veistäen, vuollen, taivuttaen Markus Tuormaa)


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisten juttujen jakamisesta! Minua kiinnostaa, että missä olet opiskellut puuntyöstöä (puulusikka ja kulho)?

Kissapiika kirjoitti...

Opiskelen tällä hetkellä Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa muinaistekniikkaa. Puuntyöstö, tekstiilitekniikat, taonta, pronssivalu, nahkatyöt ym. Muinaistekninen osaaminen kuuluu opetussuunnitelmaamme.