Valokuvatorstai: haaste 283: Hymiö

Herran Mörri Möykyn versio hymiöstä, pienestä hymyn tapaisesta kareilusta suupielissä. 

Käsityö käteen

Valokuvatorstain haaste 278: Moni muu eläin sutta todellisempi uhka ihmiselle (TS 18.2.)

Kuvassa on neulahuovutettu kissahahmo nimeltään "Kyttääjä", joka vahtii, että asiat tulevat tehdyksi, eikä työpäivä valu hukkaan facebookissa surffatessa.

Kyllä se kaikkein suurin peikko ja petoeläin ihmiselle on kiire, stressi ja saamattomuus. Enää ei uskalleta nauttia käsillä olevasta työstä, kaiken pitää olla valmista nyt heti.

Ottakaa ihmiset käsityö käteen ja uppoutukaa käsillä tekemisen tuomaan hyvänolontunteeseen. Joku saa sen virkkauksesta, toinen savitöistä, kolmas valokuvaamisesta. Tehkää sitä, mikä tuntuu hyvältä ja NAUTTIKAA!

...toinen uhka, johon en löytänyt sopivaa kuvaa on tällaiselle villaintoilijalle eläinmaailman ilkimys: KOI ja turkiskuoriainen. Niistä pirulaisista kun on lähes mahdotonta päästä eroon. Kannattaa pyrkiä ehkäisemään koiden ja kuoriaisten pääsy omaan kotiin. Nyt on parhaimmat mahdolliset kelit hankkiutua varsinkin koista eroon: villat ulos kevät hangille ja antaa auringon ja pakkasen tehdä tehtävänsä!

Ja pahoittelut taas, en onnistu kääntämään kuvaa...

Oma kulta

Valokuvatorstain 277. haaste: 

Ihmisen paras ystävä.

Ihmisen paras ystävä on ehdottomasti oma rakas lemmikki; minulle kissa. 

Kuvassa kissani Seita, joka rakastaa nukkua lämpimissä paikoissa, selällään. Parasta vielä, jos oma emäntä on lähellä ja rapsuttaa massusta. Silloin kehrätään kuuluvasti. Joskus rapsutuksien tauotessa saattaa kuulua vaativa maukaisu ja mahdollisesti myös vielä vaativampi tassun läpsähdys. 

Valokuvatorstain 275. haaste

Valokuvatorstain haasteen aiheena tämä runo (ja inspiraatio hevosesta)

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä. 
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika. 

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät. 
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla. 

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi 
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä. 

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle. 
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii. 

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

Liitän minäkin tähän hevoskuvan, vaikka mielessä on paljon mustempaa. 

Silmissään oranssin hehku

Valokuvatorstain 272. haaste: oranssi. 

Kuvassa nuorimmaisin kissani Seita melkein seitsemän vuotta sitten.

Isosuolla

Käytiin Isosuolla pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja sain melkoiset rakot jalkoihini uusista juoksukengistä... 

Tässä sitä sitten ollaan - tähän stoppasi kuntoilu. 

Osallistun näillä kuvilla Valokuvatorstain 206. haasteeseen TÄSSÄ. 

Laskiaista...

 Valokuvatorstain 197. haasteen aiheena oli kuva "Nebular transition from spiral to annular".  

Alkuräjähdys?

 Spoilaan sen verran, että kerron mistä vaahto tuli... Se ei suinkaan ole tiskauksen jäljiltä olevaa saippuavaahtoa, vaan laskiaispullien voitelemiseen käytetyn kananmunan huuhtelun jälkeistä vaahtoa. :D Kananmunaa oli jäänyt hiukkasen lasin pohjalle, ja kun sinne täräytti täysillä vettä, tuloksena oli mahtavaa vaahtoa, jota tietysti piti heti mennä kuvailemaan ja liittää blogiin. Ei ihan spiraalia, eikä ihan syntymistäkään, mutta ei se mitään.

HYVÄÄ LASKIAISTA KAIKILLE!

Laskiaispullien kuva ei onnistunut, mutta onnistuneita niistä tuli ainakin maultaan.  Seita oli apulaisena ja sain makoisan palkkion.

Keväthaaveita

Osallistun tällä kirjoituksella Valokuvatorstain 165. haasteeseen, joka tällä viikolla (2 viikkoa) on Kevät!

Ehkä kevät vihdoin saapuu... tällä hetkellä ulkona sataa - taas - vettä, mutta onhan tässä muutama aurinkoinenkin päivä ollut. Ja sini- ja valkovuokot kukkivat. Itselleni kevät on aina yrttien aikaa. Tai niistä haaveilua. Tänä keväänä yrttini ovat tulleet vielä purkista, mutta parvekekasvihuone on jo koottuna - ehkä saan sinnekin kesän aikana jotain...


Kevät on haaveiden aikaa - haaveiden tulevasta ja uudesta. Itse toivoisin joskus asuvani vähän turkulaisen Park Hotellin kaltaisessa omakotitalossa. Kuitenkin hiukan kauempana keskustasta, kuin ko. hotelli...