Mahtavat ilmat ollut viime päivinä. Ihana auringon paiste ja ruska. Turussa on kyllä tuullut tosi reippaasti ja purevasti. Jonkin verran jotain lumentapaistakin jo on nähty, vaikkei se maahan ole vielä jäänyt. Minä en odota lunta ihan vielä. On kiva nauttia kirpeästä säästä ilman lunta. Tietysti olen todella iloinen, että meillä on Tintti (auto)... On mukava ajatus olla ekologinen ja pyöräillä kauppaan yms, mutta pitkä matka, kylmyys ja tajuton tuuli saa oman mielen niin mustaksi, että mielelläni turvaudun Tintin apuun. Kuvittelen myös, että oma aika on sen verran kortilla, että Tintin avustuksella hommat sujuu jouhevammin ja pääsen töissäni mukavammin eteenpäin.
Ja onhan sitä mukavampi nauttia ilmoista ilman painavia kauppakasseja ja pakottavan pitkää kävelymatkaa kotiin (varsinkin,kun lähikaupoista ei saa asioita, joihin olen tottunut). Valivali, mutta tässä muutamia kauniita kuvia metsistä ja ympäröivästä luonnosta:
 |
| Metsäkenkä? |
 |
| Haapojen ruska on tänä vuonna aivan mahtavaa. |
 |
| Bongasin punatulkun! |
 |
| Äiti lähetti muutamia rannekkeita lisää. Näitä myyn makrkinoilla. |
 |
Tähän pariin ihastuin kovasti. Ruskeaa ja oranssia.
Saa nähdä, onko nämä myynnissä, vai pidänkö itse... |
Olenhan minä vähän muutakin saanut väkerrettyä kuin työhakemuksia, nukkekotijuttuja ja markkinakamaa... Tein itselleni porkkanapipon! Olen ehkä vuoden, puolitoista pähkäillyt tämän tekemistä, eikä siihen lopulta mennyt kuin pari iltaa. Oranssi lanka on hankittu ehkä joskus yli kymmenen vuotta sitten, siitä on tehty jo parikin erilaista villapaitaa/liiviä, jotka eivät ole koskaan kokonaan valmistuneet, mutta joihin on kyllästynyt jo ennen. Lankaa oli tasan tämän porkkanan verran. Pipossa on sisällä vielä ruskea vuori, koska se tuntui muutoin liian ohuelta ja valui silmille. Korvaläpät ovat siis naatit ja niihin olisi ehkä tarkoitus laittaa vielä jotain lisää... Viimeistelyä vailla tuo vieläki on, mutta varmaan piakkoin sen voi jo päähänsä lykätä, kun kaupungille on lähdössä.
 |
| Porkkanapipo |
Eilen kävimme ystäväporukassa sienimetsällä. Oli hirvittävän mukavaa ja aivan mahtavaa, kun pääsi rämpimään metsiin. Minä en sieniä tunnista, mutta onneksi muut olivat jo kokeneita sienestäjiä, joten minä opin siinä sivussa. Muut koittivat erilaisia sienten kutsuhuutoja ja -lauluja, mutta minä pitäydyin tarkoissa silmissäni, vaikken oikein osannutkaan hahmottaa sieniä sieltä kaikesta metsänpeitteestä... Bongasin minä kuitenkin monia sieniä. Suurin osa oli pilaantuneita, syötäväksi kelpaamattomia tai niitä ei tunnistettu. Mutta löysin myös suuren herkkutatin (- Hei, tässä on aika iso sieni! Mikä tää on? -Oooooo! Se on herkkutatti! Nää on herkullisia!)
 |
| Tämä on suppilovahvero. |
 |
| Hämmentävä vihreä sieni. Mikä lienee? |
 |
| Sama ylhäältä. Voiko tää olla mutatoitunut kärpässieni? |
 |
| Saalis |
 |
| Paistos |
Yhdessä väkersimme saaliiksi saamistamme sienistä pari erilaista paistosta, jotka nautimme munavoin kera karjalanpiirakoilla. Ensi kerralla minäkin voisin muistaa ottaa jotain evästä mukaan - nolotti vain tulla syömään.
