Keikari ja sen kaverit

Keikari - teatterinukke

Syksyllä koulussamme järjestettiin teatterinukkekurssi opettajamme Goro Shintamin johdolla. Kurssilaisia oli neljä. Saimme jokainen päättää itse, minkälaisen nuken tekisimme. Ainoana vaatimuksena oli, ettei nukke olisi "kovin iso".

Päätin tehdä oman nukkeni neulahuovuttamalla, ja ns keppinuken, joka lähinnä istuksii hyllyllä. Eli koska nukkeni ei tulisi suurempaan nukketeatterikäyttöön, pystyin hieman oikomaan tiettyjä kohtia. Pään ei tarvinnut liikkua, vaan se on hyvin kiinteästi kiinni vartalossa (neulahuovutettu). Kättä ei nuken sisään saa, vaan siinä on mahassa aukko, jotta se istuu luonnollisemman näköisesti.

Kun oli päättänyt nukkemallin sekä edes suunnilleen, minkälaisen tahtoi, alkoi homma. Styroxista leikattiin pään alkumuotti. Pikkustyroxpalat ovat perin sähköisiä, joten kannattaa ihan oikeasti käyttää pitkiä veistoja, jotta irtoavat palat ovat mahdollisimman suuria. Suihkepullolla saa paloihin hieman painoa, joka saattaa auttaa siivoamisyrityksissä.

Kollin pää styroxista

Muut liimasivat kangasta ja paperimassaa päihinsä, ja joutuivat odottelemaan kerrosten kuivumista. Minä neulasin oranssia villaa ja muotoilin kollin ilmettä.

Vartaloon käytettiin vaahtomuovia. Nivelet ovat nahkasuikaleet.

Opettaja muistutti, ettemme tekisi liian isoja...

 Välillä piti mallailla raajoja kroppaan ja vaatteita päälle.

Ei ole vielä varma, onko tulossa kolli, narttu vai kettu...

huovutus jatkuu

 Myös tassut on huovutettu, sisällä styroxpalat.

 Kengät ovat paperimassaa ja ne kopisevat kivasti. Kollilla on tietysti pieni parta ja viikset ovat villisikaa. Vaatteet olen ommellut itse koulun jämäkangasvarastolöydöistä.Säärystimet on virkattu kasvivärjätystä langasta.

Nukke on kevyt ja onnistunut oikein hyvin. Opettajakin yllättyi, miten nopeaa neulahuovuttaminen oli.

 Muut kurssilla valmistuneet nuket:

merenneitokainen

oma kuva

Lisäksi oli yksi vauvanukke, josta minulla ei ole kuvaa. Kaikki muut, paitsi vauva (joka oli oikean vauvan kokoinen) oli Keikarin kokoisia, eli isoja. :)

Merenneitokainen on maalattu akryyliväreillä ja siinä on käytetty morsinkovärjättyjä villalankoja ja neulahuovutusta.

Omakuva- nuken päässä on mekanismi ja se on maalattu munatemperalla. Hiukset ja mekko on huovutettu. Nukella oli aivan mahtavat paljaat varpaat!

Kurssi antoi kipinän alkaa valmistaa lisää nukkeja! Ehkä vielä joskus...

Tekstiilejä siellä, tekstiilejä täällä

Aika rullaa vääjäämättömästi eteenpäin. Välillä pitäisi muistaa nauttia luonnon kauneudestakin, mutta kiirusta piisaa:

Aloitin uuden blogin: Hiiden niidet - Jälkiä muinaisuudesta. Aloitin nimittäin näiden minun yrittäjän ammattitutkinnon ja muinaistekniikka-artesaaniopintojeni lisäksi Kisälliopinnot Rautakautisista tekstiilitekniikoista. Ajattelin samalla hieman eriyttää näitä blogeja (taas), joten tänne jää kaikki "henkilökohtaisempi" ja tuo uusi blogi keskittyy rautakauteen, tekstiilitekniikoihin ja sen sellaiseen. Luultavasti myös se blogi tulee päivittymään useimmiten. Kannattaa siis kliksaista sinne lukijaksi!

Käsityö käteen

Valokuvatorstain haaste 278: Moni muu eläin sutta todellisempi uhka ihmiselle (TS 18.2.)

Kuvassa on neulahuovutettu kissahahmo nimeltään "Kyttääjä", joka vahtii, että asiat tulevat tehdyksi, eikä työpäivä valu hukkaan facebookissa surffatessa.

Kyllä se kaikkein suurin peikko ja petoeläin ihmiselle on kiire, stressi ja saamattomuus. Enää ei uskalleta nauttia käsillä olevasta työstä, kaiken pitää olla valmista nyt heti.

Ottakaa ihmiset käsityö käteen ja uppoutukaa käsillä tekemisen tuomaan hyvänolontunteeseen. Joku saa sen virkkauksesta, toinen savitöistä, kolmas valokuvaamisesta. Tehkää sitä, mikä tuntuu hyvältä ja NAUTTIKAA!

...toinen uhka, johon en löytänyt sopivaa kuvaa on tällaiselle villaintoilijalle eläinmaailman ilkimys: KOI ja turkiskuoriainen. Niistä pirulaisista kun on lähes mahdotonta päästä eroon. Kannattaa pyrkiä ehkäisemään koiden ja kuoriaisten pääsy omaan kotiin. Nyt on parhaimmat mahdolliset kelit hankkiutua varsinkin koista eroon: villat ulos kevät hangille ja antaa auringon ja pakkasen tehdä tehtävänsä!

Ja pahoittelut taas, en onnistu kääntämään kuvaa...

Näyttötutkinnosta jouluun - mitä on tapahtunut!?

Taas on se aika vuodesta, jolloin tehdään erilaisia lupauksia. Olen ihminen, joka pyrkii kokoajan parantamaan kaikkea, varsinkin itseäni. Teen paljon listoja ja pohdintoja. Olen kuitenkin todella huono pitämään lupauksiani. Itselleen on niin helppo perustella, miksi jonkin asian lykkääminen vain on sillä hetkellä niin paljon helpompi juttu.

Viime aikoina olen ollut tosi väsynyt, paljon on pyörinyt asioita päässäni ja ehkä jonkin verran olen tainnut jopa olla masentunutkin. Yksi syy on ollut kova stressi, jonka koulu ja kaikki syksyn aikana olleet projektit sekä oma henkilökohtainen elämäni. Diabetes ja varsinkin verensokeriheittelyt eivät ole helpottaneet. Vatsani on ollut sekaisin koko vuoden. Kaikkeen saattaa olla varmistumassa syykin, mutta kerron siitä sitten, kun se on varmistunut.

Mutta mitä on tapahtunut Näyttötutkinnon jälkeen? Koulukaan ei siihen loppunut, vaan meillä jatkui tekstiilitekniikat vielä jouluun saakka, vaikkeivat kaikki osallistuneetkaan enää opetukseen. Meillä oli vaatteen ompelua, josta minäkin hieman luistin, häntähuppu on edelleen ompelematta. Lisää asiasta, mikäli se projekti joskus edistyy.
Meillä oli myös huovutusta. Huovutuskone on niin ihana keksintö! Tein veljentyttärelleni pupu- istuinalustan, kissoille keittiön ikkunalle makuualustan (se on vielä kesken, mutta on kyllä jo paikoillaan ja kissat rakastavat sitä. Se on jo merkattu oksennuksellakin!) sekä itselleni aloitin paimentolaistyylistä shyrdak-istuinalustaa. Sekin on vielä kesken, eli lisää infoa, kun sitä joskus saan aikaiseksi.

Koululla oli Avoimet ovet ja joulumyyjäiset 15.12. Meidät näyttötyömme olivat koottu ikkunaan.

Pupu-istuinalusta. Huovutettu tasona. Silmät ja kuono neulahuovutettu jälkikäteen.

Ostin veronpalautusrahoillani itselleni uuden kameran, Nikon 3100:n, joten toivon, että kuvien laatu hieman paranee. Toisaalta, jos on laiska kuvaaja, ei siinä kamera kovin paljon auta. Kuten ehkä arvata saattaa, kissat ovat joutuneet poseeraamaan minulle. Musta Ockuc on tuottanut eniten pään vaivaa, meillä on niin pimeää, ettei siitä meinaa saada tarkkoja kuvia.

Samed

Samed todella taitaa poseerauksen

Seita keskittyy katselemaan ulos

Ockucta on paras (ja vaikein) kuvata, kun se nukkuu.

Kävin vähän myös kuvaamassa ulkona:

Äiti toi meille havupallon. Laitettiin siihen jouluvalot, mutta nyt sitä ei voi kuvata kuin pimeällä.

Kuunkin kuvaaminen melkein onnistuu

Vertailun vuoksi pokkarimaisemia:

Kultsilla oli 30-vuotissyntymäpäivät joulukuun alussa. Juhlistimme sitä käymällä joulumarkkinoilla, tapaamalla hänen ystävänsä (joka pienessä tuiskeessa oli antanut junan kondurtööri-/tarjoilijanaiselle 50€ tippiä) sekä käymällä syömässä pitkän kaavan kautta Red Hot Chilissä. Valitettavasti ruokakuvat ovat hukkuneet jonnekin, mutta ruoka oli erinomaista! Seuraavana päivänä kävimme vielä Kuralan Kylämäessä Hevosajelulla ja katsastamassa Vanhan Ajan Joulua.

Kultsin synttärilahja

Kuralan Kylämäen Joulua

Kesän juhlia

Tänä kesänä juhlittiin taas; oli häät ja ristiäiset. 

This summer it was a party summer; weddings and a christening

Kortti / card

 

kortti / card

lahja / present

kakku / cake (ei minun tekemäni / not made by me)

Minä ja hän ekaa kertaa / Me and him, first time

Viikko 24

Viime viikolla olin taas kipeänä. Hirveä flunssa. Olo oli todella tukkoinen maanantaina liiketoimintasuunnitelmaa pohtiessa. Käytiin läpi osuuskuntajuttuja...

Sitruuna-inkivääri-hunaja-tee auttaa flunssaan. Kannullisen sitä maanantaina litkin!

Ihan uusi Kiroileva siili- muki. Näistä on paras juoda!

Joskus tekee mieli ihan höttöä.

Juusto oli sydämellistä!

Birdien porkkanavuohenjuustokeitto...

...oma versioni oli valkosipuliporkkanakeittoa.

 Maanantaina käytiin kurssilaisten kanssa kanaravintola Birdiessä syömässä. Heillä oli tarjolla porkkanavuohenjuustokeittoa, joka oli aivan mahtavan hyvää ja todella täyttävää. Lisäksi sai salaattia (paljon ja hyvää). Innostuin kotonakin tekemään porkkanakeittoa, johon lisäsin valkosipulituorejuustoa. Tuli aivan taivaallisen hyvää tästäkin!

Ja niin yksinkertaista:

pussillinen porkkanoita, keitä
reilu puolikas tuorejuustosta mukaan, sekoita
hiukan suolaa ja pippuria, jos tarve vaatii

Sauvasekoitin hyytyi porkkanakeittoon...

Tiistaina käytiin jutustelemassa osuuskunta-asioista lisää ja käytiin Fontanassa pullalla...

Kissat ottaa lokoisasti

Kortteja piti myös askarrella (kuvia niistä myöhemmin, ei voi vielä näyttää)

Muutamat karvanaamat tuli myös huovuteltua...