Nopea päivitys.

Jopas se aika kuluu. Minne on hujahtanut kaksi vuotta? No, siinä taisi vähän käydä niin, että kun tuon valmistumisen jälkeen silloinen mies päätti, että jatkaa taivaltaan yksin, niin jäin vähän haukkomaan henkeäni. Meni suunnitelmat uusiksi. Pisti hiukan vihaksikin, mutta ne on nyt mennyttä.

Elämä hymyilee jälleen. Olen lähes tuon kaksi vuotta asunut vanhempieni naapurissa, vanhassa hirsirunkoisessa maalaistalossa, jossa on aina kylmä. Tilaa meillä täällä on kivasti ja pihaakin.
Siinä löytyi myös Elämäni Rakkaus ja viime syyskesällä hänkin muutti tänne.

Tämän vuoden alussa haimme myös omaksemme pienen yhdeksän kiloisen kääryleen. Iitu on amerikanstaffordshirenterrieri-sekoitus ja se oli kolmen kuukauden ikäinen, kun se tuli meille. Aikamoinen pakkaus. Tällä hetkellä se on jo lähes puoli vuotias ja 15 kiloa. Katsotaan, mihin mittoihin se tuosta vielä kasvaa...

Jättäydyin myös pois osuuskunnastani. Kilometrejä kertyi ajaessa työvuoroihin ja kotiin (120km suunta). Siinä kohtaa olin myös melko vakaasti päättänyt lopettaa koko käsityöläisurani, stressi oli liian kova. Olen nyt vuoden verran pohdiskellut ja tehnyt lähinnä omaksi huvikseni. Jonkin verran varmaan vaikutti, kun muinaistekniikka-artesaanin jälkeen sain vielä rautakauden tekstiilitekniikka kisällin paperit...

Katsotaan, mihin tästä vielä lähdetään, sillä nyt on taas pientä kutinaa hyppysissä.

Koska täällä päivittyy melkoisen hitaasti enää mikään, voit seurata kuvia elämästäni Instagramissa nimellä Kissapiika. Samalla nimellä löytyy kuvakansiot myös Pinterestissä. Elämä on kuvia.

Konstrundaniin osallistuttiin.

Takkatuli kotosalla

Kaunista täällä on.

Minä kutomassa Günthreillä, kangaspuilla, jotka rakensimme aivan itse!

Mun pystypuut, joilla kudoin kisällityöni.

Siida tuli mulle joulukuussa 2014. Ihana pötkäle. 

Kaikkien kisällien työ näyttelyssämme.
Kudoimme jokainen pienen osan "itseämme"
 tähän ja annoimme opettajallemme. 

Näitä "terapiapeittoja" tuli virkattua Downton Abbeytä vahdaten 2015 alkuvuosi.

Keskiaikamarkkinoilla Turussa olin.

Tuulenpesällä kävin osallistumassa taas yhdelle teepannukurssille
 ja tein siellä tuon kettupadan.
 Olin myös mukikurssilla. 

Vihdoin vähän eteenpäin tätä koulussa aloitetttua huovutustyötä.
 Kutistui hiukan enemmän, kuin odotin. 

Neulakinnasta

Ja kalannahkaa sekä palleja keskiaikamarkkinoiiden työnäytöksenä. 

Sammakkokuppi valmiina. Miten siitä tuli sininen, en voi käsittää. Piti olla vihreä...

Minä ja mun rakas äidin kutomissa sukissa. 

Koti

Marsut. Mörri ja Räyhis.

Kisuset. Ockuc, Siida ja Seita. 

Tämän vuoden terapiapeitto.

Iitu

Tämän kevään krassiviljelmä

Siida istuu ikkunalla.

Siida nukkuu. Se sitten jäi tuommoiseksi pikkuiseksi kisuliiniksi. 

Iitu on sylikoira. Kuva otettu tänään. 

Iitu on saanut uudet valjaat joskus helmikuulla...

Iitu juuri meille tulleena tammikuun alkupuolella. 

Tekstiilejä siellä, tekstiilejä täällä

Aika rullaa vääjäämättömästi eteenpäin. Välillä pitäisi muistaa nauttia luonnon kauneudestakin, mutta kiirusta piisaa:

Aloitin uuden blogin: Hiiden niidet - Jälkiä muinaisuudesta. Aloitin nimittäin näiden minun yrittäjän ammattitutkinnon ja muinaistekniikka-artesaaniopintojeni lisäksi Kisälliopinnot Rautakautisista tekstiilitekniikoista. Ajattelin samalla hieman eriyttää näitä blogeja (taas), joten tänne jää kaikki "henkilökohtaisempi" ja tuo uusi blogi keskittyy rautakauteen, tekstiilitekniikoihin ja sen sellaiseen. Luultavasti myös se blogi tulee päivittymään useimmiten. Kannattaa siis kliksaista sinne lukijaksi!

Neulakinnassukkia

Keväällä sain tilaukset neulakinnastekniikalla tehdyistä sukista (tein vaihtarin tuohon ketjuun; solki ja korvalusikka on mun omiani)

Sain vapaat kädet värien ja pistojen suhteen. Ajattelin tehdä sukat suomalaisella pistolla, kahdella neulalla spiraalina ja väreinä vaaleanpunainen ja marja-aronialla värjätty violetti. 

Olin jo kertaalleen purkanut kantapään ja tehnyt sen uudelleen, kun sukkia kokeiltiin jälkaan ensimmäisen kerran. Olivat ilmeisesti melko sopivan kokoiset, mutta kommentti "Mun kaveri saattais tykätä näistä. Olis nää voinut olla vaikka semmoset kaikista langanpätkistäkin tehdyt" laittoi miettimään. Inspiraatio iski, kaivoin lankalaatikon esiin ja aloin puuhaamaan. Parin yön neulaamisen jälkeen sukat olivat jo nilkkaa myöten valmiit. Muutama yö lisää ja varretkin olivat valmiit. Sukista tuli lämpimät, ehkä hippasen liian isot omistajalleen (olikin paksua lankaa!), mutta aika mielettömän vekkulit. Pisto suomalainen, ihan yhdellä langanpätkällä tehty. Kantapää siinä vaiheessa ommeltu, kun varvasosa on valmis ja siitä jatkuen nilkkaan.

Sain heti toisen tilauksen samanmoisista. :)

Noiden violettien sukkien kantapää harmittaa. Se pitää varmaan purkaa ja tehdä uudestaan. Sukat näyttävät hiukan hölmöiltä, vaikka jalassa varmasti ovat ihan kivat. Itselleni ne ovat liian pienet, joten en voi oikein varmaksi sanoa. Vaaleanpunainen ei tainnut olla ehkä ihan täyttä villaa, sen verran kestävämpää oli...  Koko jotakuinkin 38-39. 

Kinnasneula kaulaan!

Olen aiemmin suunnitellut ja valmistanut pronssiset riimuamuletit, ja tänä vuonna suunnittelin amuletin neulakinnasharrastajille. 

Neula on melko pieni, mukava pitää kaulalla. Sillä pystyy kuitenkin neulaamaan ihan mainiosti. 

Neulakinnaspipoa ja sukkaa on pukannut

Tämä pipo valmistui jo viime vuoden puolella ja olen ahkerasti käyttänyt sitä tämän talven. Avokille tein harmaan, jossa korvaläpät ovat neulattu viimeiseksi, ei työn edetessä niinkuin tässä. Ja edelleen, blogger kääntää kuvat miten sattuu.

Kasvivärjättyä villaa, reunassa luonnonruskea raita. Kukka virkattu.

Tilauksena pitkävartiset sukat, joista ei ole tämän parempaa kuvaa...
 Vaikka sukat olivat lähes polviin, riitti 100g vyyhti kuusenkävyillä
värjättyä lankaa. 

 Tilauksesta sukat, joissa käytin Pirtin kehräämön uutta neulakinnaslankaa.

 Langassa kierre on eri suuntaan, kuin tavallisessa langassa. Aloittelevalle neulakinnastelijalle varmasti hyvä juttu, itse olen jo hyvin tottunut peruskierteeseen. 

Lanka oli mukavan pehmoista ja sitä oli kiva neulata. Näihin sukkiin ei yksi vyyhti riittänyt.

kantapään ompelu

ompelusauma jalan alla

Aiemmin olen aina tehnyt sukat "lapasmallilla", eli jättänyt kantapään kohdalle aukon, johon neulaan myöhemmin kantapään. Näihin sukkiin kokeilin tehdä kantapään ennakkoon ja ommella sen kiinni varvasosaan ennen nilkan neulaamista.

Saumaa ei huomaa ollenkaan ja vain toisessa sukassa se hiukan tuntui. Olin ilmeisesti viimeistelyssä kiristänyt langan liian kireälle.

 Lankaa säästääkseni en katkaissut mitään lankoja, vaan neulasin niin pitkään niillä, kuin mahdollista. Yhdistämiskohdassa tämä tarkoitti, että jonkin matkaa mentiin kahdella päällä.

Laiskat katit?

Onni on rapiseva paperi

Mitäs kaikkea tässä on viime aikoina tehty muuta kuin Kissapiian pajan juttuja...

Viime viikolla sain aikaiseksi tehdä muutamia kynttilöitä. Nämä miniversioita, joihin en täydellisen tyytyväinen ole, koska lahjoituksena saamani steariini jäi vähän turhan läpikuultavaksi. Pitänee kokeilla jollain toisella massalla vielä toiseen kertaan. 

Ystävälleni tekemät neulakinnasrannekkeet, vaihtokaupan osana. 

Muffinsseja, muffinsseja. Näillä voisi koristella vaikka herkkukuusen! No joo, nää oli Kissapiiankin puolella, nää on myynnissä. On ne niin herkkuja, etten halua pihdata vain itselläni! Näitä saa Tuulenpesästäkin.

Yöt on menneet aika pitkälti valmomisessa, ja päivisin hiukan väsyttää.

Viikonlopun Rikalan keikka antoi yhden amarylliksen, puukorillisen klapeja (mini) sekä puolitusinaa tuikkulyhtyhä, joista yhdestä tulee grilli Pikku Noidalle, jahka tästä kerkiän...


Niii.... Ja olihan mulla taas D-lääkärikin. Käsityöläiskadulla. Se mun oma mukava. Kokeillaan nyt, että laitan pitkävaikutteista klo 18 iltaisin, eli kolmisen tuntia aiemmin... Saa nähdä tuleeko sillä jotain muutoksia, vai pitääkö ottaa myös Protaphania käyttöön... Se olis kuulemma kans yksi vaihtoehto.