Tekstiilejä siellä, tekstiilejä täällä

Aika rullaa vääjäämättömästi eteenpäin. Välillä pitäisi muistaa nauttia luonnon kauneudestakin, mutta kiirusta piisaa:

Aloitin uuden blogin: Hiiden niidet - Jälkiä muinaisuudesta. Aloitin nimittäin näiden minun yrittäjän ammattitutkinnon ja muinaistekniikka-artesaaniopintojeni lisäksi Kisälliopinnot Rautakautisista tekstiilitekniikoista. Ajattelin samalla hieman eriyttää näitä blogeja (taas), joten tänne jää kaikki "henkilökohtaisempi" ja tuo uusi blogi keskittyy rautakauteen, tekstiilitekniikoihin ja sen sellaiseen. Luultavasti myös se blogi tulee päivittymään useimmiten. Kannattaa siis kliksaista sinne lukijaksi!

Kesän puuhia

Kesä alkoi juhlahumulla. Oli Kirjoitukset, oli Valmistujaiset, oli minun ja avokin Synttärijuhlat, oli veljen perheen pienimpien Synttärit, mentiin Kihloihin...

Kesäkuu (ja toukokuu) meni melko mukavasti valmistellessa lahjoja ja juhlia.

Kevään aikana päätin käyttää kasvivärjätyt seiskaveikat isoäidinneliöpeittoon. Muutaman illan väkästelin neiöitä, eikä siihen tietysti kaikki värjätyt langat riittäneet. Lisää en kuitenkaan värjännyt, vaan käytin kaikkia loppuja. Peitto on vieläkin päättelemättä, mutta Seita on kuitenkin kovasti tykästynyt peittoon. Pitänee virkata kissalle oma peitto, jotta tätä ei poljeta ihan säikeille. :)

Jonkun hetken olen ehtinyt riippumatossakin maata, vaikka välillä saa varoa puista tippuvia käpyjä ja ihmetellä kirmaavia oravia.

Valmistujaislahja

Virkattu yksisarvinen

Isoäidinneliöpeitto ja väsynyt kissa pöydällä

Tuijotus

Neulakinnassukkia

Keväällä sain tilaukset neulakinnastekniikalla tehdyistä sukista (tein vaihtarin tuohon ketjuun; solki ja korvalusikka on mun omiani)

Sain vapaat kädet värien ja pistojen suhteen. Ajattelin tehdä sukat suomalaisella pistolla, kahdella neulalla spiraalina ja väreinä vaaleanpunainen ja marja-aronialla värjätty violetti. 

Olin jo kertaalleen purkanut kantapään ja tehnyt sen uudelleen, kun sukkia kokeiltiin jälkaan ensimmäisen kerran. Olivat ilmeisesti melko sopivan kokoiset, mutta kommentti "Mun kaveri saattais tykätä näistä. Olis nää voinut olla vaikka semmoset kaikista langanpätkistäkin tehdyt" laittoi miettimään. Inspiraatio iski, kaivoin lankalaatikon esiin ja aloin puuhaamaan. Parin yön neulaamisen jälkeen sukat olivat jo nilkkaa myöten valmiit. Muutama yö lisää ja varretkin olivat valmiit. Sukista tuli lämpimät, ehkä hippasen liian isot omistajalleen (olikin paksua lankaa!), mutta aika mielettömän vekkulit. Pisto suomalainen, ihan yhdellä langanpätkällä tehty. Kantapää siinä vaiheessa ommeltu, kun varvasosa on valmis ja siitä jatkuen nilkkaan.

Sain heti toisen tilauksen samanmoisista. :)

Noiden violettien sukkien kantapää harmittaa. Se pitää varmaan purkaa ja tehdä uudestaan. Sukat näyttävät hiukan hölmöiltä, vaikka jalassa varmasti ovat ihan kivat. Itselleni ne ovat liian pienet, joten en voi oikein varmaksi sanoa. Vaaleanpunainen ei tainnut olla ehkä ihan täyttä villaa, sen verran kestävämpää oli...  Koko jotakuinkin 38-39. 

Loimipainoisilla pystykangaspuilla kutominen

Loimipainoiset pystykangaspuut (warpweighted loom, varptyngda vävstolen)

Norjan merisaamelaisilla ja Suomen kolttasaamelaisilla käytössä edelleen.

Kangaspuiden osat ovat sivupuut, jakopuu, niisivarret ja kangastukki.

Pystykangaspuissa tehdyt kankaat ovat keskimäärin tiheämpiä kuin vaakapuissa. Kankaasta tulee helposti loimivaltainen. Monet rautakauden kankaat ovat 2/2 toimikasta (tai ruudullista murtotoimikasta). Kankaissa on putkihulpiot reunoissa ( reunat saa näin helpommin suoriksi ja kestää peremmin).

Lisäinfoa:

Marta Hoffman: warpweighted loom – väitöskirja

Vinks: Tukholma: Historiska museet + tekstil kammare

http://histvarld.historiska.se/indes.htma

kuvia ja kaavoja

Langan menekin laskeminen:

loimen pituus (m) x loimen leveys (cm) x tiheys x tex

_____________________________________________

1000                                                                                = menekki (g)

Pystykangaspuiden kutomiskuntoon laittaminen

Lautanauhaloimen luonnin jälkeen kiinnitimme sen kangaspuiden vasempaan sivupuuhun ja samalla kun lautanauhaa kudotaan, luodaan kaulahuiviloimea. Meidän loimemme oli 8,5 metriä pitkä, eikä loimen luominen ollut ihan helppoa. Loimme loimen niin kutsutulla luontiradalla (ihan omakeksimä nimi). Emme siis käyttäneet minkäänlaista luontikehystä, vaan vedimme loimen pitkäksi toiselle puolelle luokkaa, jossa yksi piti loimea kireänä.

aloituslautanauha ja loimen luominen

Loimen luominen tällä tavalla oli haastavampaa kuin jonkinlaisessa luontikehyksessä, sillä loimilankojen yhdenpituisuudesta ei voinut olla ollenkaan varma. Loimen roikkuessa melko vapaasti oli koko ajan pelko, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun loimen luonnissa on apuna useampi käsipari, voi sen ehkä näinkin luoda, mutta itse aion tulevaisuudessa käyttää kehystä.

Lautanauha ommeltiin kangastukissa olevaan reikäiseen lautanauhalistaan. Ompelu tapahtui tikkaamalla lautanauha rei'istä puuhun. Reunoissa piti lankaa ja ompeleita vetää ympäri lautanauhan, koska reunoissa rasitus on raskainta. 

Aloituslautanauha valmiina

ja ommeltuna listaan

 Takarivin painot kiinnitetään ensiksi. (Lattialle voi laittaa paperin suojaksi). Painoissa huomioitavaa oli, montako lankaa / paino tulee. Painojen solmu tulee olla avattaja ja pitävä. Lisäksi kannattaa loimilanka sitoa vielä rusetille varmistamaan loimen kiinni pysyminen. Aina keskeyttäessä kutomisen tuli nostaa painot ylös jonkin korokkeen päälle, jotta loimilangat eivät ole pingotuksessa. 

 

niisintää

Loimeen virkataan ketjusilmukkarivi pitämään loimilangat oikeassa järjestyksessä. Takapuolen ja etupuolen loimilangat virkattiin omiksi silmukkarivistöikseen. Ketjusilmukkarivin tulee olla avattavissa ja se kannattaa virkata mahdollisimman löyhäksi. Ketjusilmukkarivin avulla säädellään vielä tiheyttä ja pidetään loimi puiden keskellä. Ketjusilmukkarivi pitää loimilangat oikeissa paikoissaan. Alku- ja loppupäähän virkataan muutama ylimääräinen silmukka. Ketjusilmukkarivi virkattiin jokaisen langan ympäri. Molempiin päihin jätetään lisäksi pitkät päät, jotka sidotaan sivupuihin ja kiristetään tiukaksi. Tässä vaiheessa nostetaan etupuolen langat jakopuun ”tälle puolelle” eli etupuolelle ja aloitetaan niisintä. Niisiessä niisipuu on yläasennossa jatkuvalla langalla niisittäessä. Vaikka tämä tapa ei välttämättä ole se ”vanhin ja oikea” tapa, meidän ryhmämme niisi näin. 

Viriön aukeamiseen vaikuttavia tekijöitä:

• kankaan tekninen rakenne
• painojen määrä
• langan laatu
• puiden kallistuskulma

Kangasta tukille kierrettäessä tuli muistaa, että niisivarsi tulee olla ala-asennossaan, ketjusilmukkarivin sivulangat pitää olla avattuina ja kangasta tukille käännettäessä pitää huomioida niisivarren ylöspäin nouseminen (varoa, ettei se keikahda ja tipahta pois niisistä). Painot säädettiin, loimilangat suoristettiin, ketjusilmukkalangat kiristettiin ja taas jatkettiin kutomista. Itse kutominen oli varsin joutuisaa, varsinkin kun meidän loimemme oli hyvin harvaa.

Kaulahuivi pystykangaspuissa

Sidoksena palttina.

Loimi luonnonruskeaa yksisäikeistä ahvenanmaanlampaan villalankaa.

Minulla oli itsekehrättyä yksisäikeistä villaa eri tavoin värjättyinä sen verran, että suunnittelin aluksi käyttäväni toisena kuteena sipulilla värjättyä teollista lankaa. (vihreä -keltaista sipuli-mustamarja-aroniaa päihin,

kelta-oranssia sipuli-krappilankaa keskelle. Lisäksi minulla oli violettia krappilankaa. 

joka toinen teollista, joka toinen itsekehräämääni lankaa

kokonaan itsekehräämääni lankaa

Kuitenkin jonkin verran kudottuani en pitänyt lopputuloksesta ollenkaan. Teollinen lanka ja sipuliväri tulivat aivan liikaa esille ja jättivät itsekehräämäni langan taka-alalle. Muutin suunnitelmaani ja kudoin alun uudestaan kokonaan itsekehräämälläni langalla. En ottanut missään vaiheessa teollista lankaa mukaan kuteeksi, ja vaikka olin laskenut, että kelta-oranssia sipuli-krappilankaa olisi riittänyt koko kaulahuivin keskiosa, en ollut huomioinut langan paksuuden vaihteluita. Toiseen päähän tuli 13 cm krapin jälkivärissä ollutta violetin punaista lankaa.

Langat olivat värjätty kaksivärisiksi, joten kaulahuivin pinnasta tuli elävä.

Kaulahuivi otettiin puista katkaisemalla loimi ja sitomalla loimi uudelleen aloituslautaan, jotta seuraava pääsi jatkamaan taas kutomista.

Kudoin kaulahuivin päihin lautanauhat sipulivärjätyllä langalla. Lautanauhasta tuli hieman liian kireä, joten laitoin sen kosteana pingotukseen. Huovutin hieman huivia, jotta se tiivistyisi ja saunotin (höyrytin tiukassa rullassa) huivia parisen tuntia.

päättelylautanauhan kutomista

lautanauhat hiukan vetää

lautanauha pingotuksessa

Kasvivärjäys

Koska olen tekstiilialan artesaani, on kasvivärjäys minulle jo entuudestaan tuttua. Suuremmassa mittakaavassa värjääminen on kuitenkin jäänyt, mikä itseasiassa nyt harmittaa, kun muistin taas, miten mukavaa puuhaa se olikaan! 

Erilaisia kasvivärjäys menetelmiä:  

1. Keitto eli peittavärjäys

Värin kiinnittämiseen käytetään alunaa, joka on alumiinia ja kaliumia. Alunapuretuksen voi tehdä esipuretuksena tai ekologisemmin samanaikaispuretuksena. Alunaa käytetään purettamiseen 10 -15g/100g lankaa. Jälkikäteen sävyjä voi muuttaa esim. rautavihtrillillä tai kuparivihtrillillä (tai kuparipaloilla).

Jos värjää paljon, kannattaa värjäyskasveja kasvattaa itse. Erikoisempia saa ostaa esim. Thori Aallolta ja Tetri-designilta (kokenilli, krappi, punapuu, sinipuu, kurkuma, indigo, morsinko).

2. Kyyppivärjäys

* morsinko / indigo

* kotilot

* jäkälä

lisäksi käytettiin virtsaa, hunajaa + leseitä ennen vanhaan. Nykyään käytetään alkoholia, jotta seos alkaa käymään. En ole vielä kokeillut kyyppivärjäystä, mutta toivon mukaan ehtisin sitäkin kouluaikana kokeilla.

sipuliliemi

Huomioita kasvivärjäyksestä:

Ennen värjäystä villat ja langat kannattaa pestä (kts. Lankojen pesu kehräys-kohdasta).

Värjäyksen aikana kannattaa olla tarkkana lämpöjen kanssa, kovat lämmöt aiheuttaa langan rikkoutumisen.

Värjäsimme koulussa ryhmissä yhteisesti kokeilut mustamarja-aronialla, krapilla (rubia tinctorium), punapuulla ja väriresedalla (reseda luteola, viikinkien vau).

Kotona värjäsin omat värttinällä kehrätyt langat sekä teollisia lankoja sipulilla, krapilla, mustamarja-aronialla sekä vanhalla käpyliemelläni:

SIPULI

sipulinkuoria noin 200g

lankaa 250g

villaa 100g

alunaa 50g

vettä noin 15l

Sipulit keitetty edellisenä iltana (noin tunti), kuoret pois aamulla.

Kun liemi noin 45-50C laitoin alunat ja sitten kastellut langat ja villat (pesupussissa).

Nostin 90C ja värjäsin tunnin.

Langat jäähtyivät liemessä, paitsi osan langoista siirsin krappivärjäykseen suoraan.

Värjäys alumiinikattilassa.

MUSTAMARJA-ARONIA

marjoja noin kilo

lankaa 100g

villaa 100g

alunaa 30g

vettä noin 3-4 l

Kiehutin marjoja noin 1,5 tuntia, siivilöin ja laitoin harsopussissa värjäykseen mukaan.

Kun liemi oli 30 C laitoin langat mukaan.

45 C nostin langat pois ja lisäsin alunan.

Lämpö nousi nopeasti 80-90C, jossa pidin sen noin 1,5 tuntia.

Langat jäähtyivät värjäyslimessä ämpärissä seuraavaan aamuun.

Värjäys teräskattilassa.

Sipuliliemessä itsekehrätty pikkuvyyhti oli marja-aronian jäähdytysliemessä puolittain yön yli.

KRAPPI

krappia 100g

lankaa 275g, josta

villaa 100g

ja osa langoista puolittaisvärjäyksessä (sipulivärjäyksestä)

alunaa 26g

Liotin krappia noin 8 tuntia, keitin 70C tunnin ja jäähdytin.

Värjäyslieni noin 30-40C, lisäsin langat, hetken päästä aluna.

Nostin 70C ja annaoin olla tunnin siinä.

Jäähdytys kattilassa liemessä yön yli.

Värjäys alumiinikattilassa.

JÄLKIVÄRJÄYS harmaaseen itsekehrättyyn lankaan

lankaa

alunaa

rautavihtrilliä

KUUSENKÄVYT

Käpyjä ollut noin 15 litraa, liotettu muutama päivä ja keitetty tunti tai puolitoista. Jäähdytetty liemessä ennen kuin pullotettu. Pullotettuna jääkaapissa 2 vuotta ja ulkona puoli vuotta.

Lientä 6 + 2l

lankaa 300g

alunaa 42g

Värjätty alumiinikattilassa

Kun liemi oli 30-40 asteista, lisäsin alunana ja kastellut langat.

Nostin 90 asteeseen, jossa tunti.

Jäähdytys liemessään.

Liemi haisi tosi pahalle, eikä väriä juuri irronnut lankoihin.

Ylälauteilla teollista lankaa värjättynä krapilla, krappi-sipulilla, mustamarja-aronialla ja sipulilla. Itsekehrättyjä sipulilla (ja lillutellut mustamarja-aronian liemen päällä sekä sipuli-krappi. Villa vasemmalta alkaen krappi, mustamarja-aronia ja sipuli

VÄRIRESEDA (yhteisvärjäys)

300g lankaa

102 g väriresedaa

15-20 l vettä

45g alunaa

Väriresedaa liotettiin viikon verran (yön yli riittää) ja kiehutettiin tunti.

Siivilöidään kasvinosat poisja lisätään vettä sen verran, kun on haihtunut (me lisättiin hiukan enemmän, koska meillä oli lankojen lisäksi myös villoja värjäytymässä).

Itsekehrätyt langat ja villat pestiin ennen pataan laittoa.

15g alunaa / 100g lankaa. Aluna liotetaan pieneen määrään kuumaa vettä ja lisätään väriveteen.

Kun väriliemen lämpötila on 45 astetta, lisätään langat.

Nostetaan värjäysliemen lämpötila noin tunnissa 90 asteeseen ja välillä liikutellaan vyyhtejä.

Pidettiin 90 asteessa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen laitettiin rautavihtrilliä 12g (langat nostettiin lisäyksen ajaksi pois). Lisäksi pyrimme muuttamaan liemen pH:ta kidesuolalla, joskaan siinä onnistumatta.

Raudan sijasta meidän olisi kuulunut käyttää kuparivihtrilliä, mutta koska emme löytäneet sitä kaapista kokeilimme sen sijaan rautaa. Kuparia olisimme saaneet väripataan viskaamalla sinne kuparipaloja. Ei olisi kannattanut muutella värjäysreseptiä värjäyksen aikana.

Puuhaa on riittänyt

Ei meinaa aika riittää, niin paljon olen taas kerännyt työtä ja harrastusta tähän syksyyn. Kaikki on kivaa, eikä mistään halua luopua, mutta aika alkaa olla kortilla, ja omasta jaksamisesta pitäisi huolehtia hiukan tarkemmin. 

Turun suomenkieleisellä työväenopistolla oli tänä syksynä jatkoa Maikki Kariston rautakautisten lautanauhojen kutomiseen. Maikin kurssillahan olin myös viime syksynä, jolloin opettelimme Kaarinan kirkkomäen karhunhammaslautanauhaa ja muita ryhmittäin käänneltäviä. Tänä syksynä tehdäänkin toimikasnauhaa.

opettajan malli

Kaavapiirros. Luotan värityksen voimaan.

Luotan myös puuvillalankaan, viime vuotinen villa takkuili sen verran.

Koirat näyttää enemmän porsailta, mutta siinä niitä vipeltää. Laudat on Kiinasta viime keväänä ostetut ennustuspelikortit, jotka osoittautuivat tähän tarkoitukseen oikein mainioiksi.

Niin, ja kaiken kiireen keskellä piti käydä tutkimassa niitä tähdenlentoja joku aika sitten. Kuutamo oli kirkas ja kamera *kka, joten kuvia ei niistä saanut. Eipä tullut kovin kaksista kuvaa kuustakaan, mutta laitanpa kuitenkin tuon tuhnun. Runosmäkikin näyttää yöaikaan ihan kivalta (silloin tällöin oikeasta kulmasta).  

Messuillakin on taas tullut istuttua, Kirjamessuilla kuun vaihteessa ja viime viikonloppuna Osaava nainen messuilla. Molemmilla olin meidän yhdistyksen puitteissa. Tehtiin neulakinnastekniikkaa ja muita kädentaitoja. Osaava nainen messuilta en ostanut mitään (aika hämmästyttävää!), mutta ruokamessuilla tuhlasin monenmoisiin sammakoihin, satukirjaan ja Disturbedin cd:seen. Niin, ja Belovedin ihanaan avaimenperään, johon piti hakea joku teksti, mutta unohdin kokonaan ja nippuun mustavalkoisia puukortteja, jotka tulevat seinään heti, kun vaan ehdin (ja muistan).

Ei itse värjäämiäni, mutta kasveilla kylläkin. Ihania.

Beloved- avaimenperä, jossa on tammenterhoja ja ihania mustavalkoisia puu-aiheisia postikortteja

Sammakko postimerkkejä ja ex libriksiä keräilymessuilta, sammakkolukko ruokamessujen puolelta, sammakko silikonikintaat veljen perheeltä ja hassu sammakkolelu Kultsilta, joka oli voittanut sen Liedon Mikkelinmarkkinoilta.

Neulakinnastekniikka kiinnostaa vielä nykypäivänäkin. Myös nuorempaa väkeä.

Messujen jälkeen tekee mieli mässyä. Ei kovasti naurattanut kotona tämän avatessa. En taida enää poiketa Mefestoon. Ikinä.

"Mikä siitä tulee?" Tästä voi tulla vaikka mitä...

Kokkilan MuinaisMarkkinoilla oli taas tänäkin vuonna todella mukavaa. Itselläni myynti ei ollut huippuluokkaa, mutta ei tästä ihan miinukselle jäänyt. Myyjiä oli monta, myös uusia tuttavuuksia. Iltaisin oli mukavaa Ankkuribaarissa sekä leirinuotiolla. Yöt olivat kylmiä, kuten viime vuonnakin. Onneksi minulla oli nyt isompi teltta ja siellä Ikean koottava vuode! Sekä Kultsilta "varastettua" Xantea, joka lämmitti ja auttoi nukahtamaan. 

 

Tuuli oli melkoinen, ja ennen "viritystä" sain juosta kissojen ja matojen perässä pitkin pusikkoa...

"Mitä sä teet?" 

"Tämä on neulakinnastekniikka."

"Ai, sä niinku virkkaat neulan kanssa?"

"No, en varsinaisesti virkkaa. Tää on ihan eri tekniikka. 

Tunnettu ja käytetty viikinkiajalla, tuhat vuotta sitten. Ennen virkkuukoukkuja."

"Ai jaa..."

"Jaa, sää teet nyt tuota koukkuamista. 

Näytäs ny, millai se meni, kun minä osasin joskus, mutten enää muista."

"Juu, mun mummoni teki tuollai kintaita, 

mut en mä silloin jaksanut opetella, kun olin ihan pikkulikka. 

Nyt harmittaa."

Eilen värjättiin lankoja kasveilla.
Oli aika sellainen extempore juttu. Kaveri laittoi facebookissa perjantaina, että tekis mieli värjäillä, olisko muita halukkaita. :) Neljän tyttösen voimin sitten täällä meidän keittiössä värjäiltiin. Koitettiin purettaa osa langoista raparperilla, sit meillä oli sipulipata ja vielä lupiinipata.

Sipuli otti mahtavasti kiinni.

 Luuhelmistäkin tuli niin uskomattoman kauniit!

Eihän näistä malta pitää näppejään erossa!

 Tuo ihana oranssi ihan tässä reunassa on jotain himovanhaa raanulankaa ja se oli jo valmiiksi keltaista. Tuli kyllä mahtava oranssi!!!

Lupiinipata olikin vähän suurempi murhetus. Vasta kaiken päätteeksi tajuttiin, että lupiineja olisi tarvittu paaaaljooon enemmän tuohon meidän lankamäärään. No, kokeiltiin sitten oikein urakalla kaikkia pikku kikkoja saada lankoihin vähän väriä. Nämä langathan oli alunperin kaikki käytetty siinä raparperiliemessä, johon lurautettiin vanhat nokkosliemetkin sekaan. Epäiltiin puretuksen tehoa, joten lisättiin alunaa. Lisättiin myös 1,35€ edestä 5centtisiä. Ne piti kivaa kilinää poristessaan padan pohjalla. Lisättiinpä vielä lupiinin kukat kaiken komeuden päälle (langat on tuolla alla). Oltaisiin varmaan lisätty vielä jotain, jos olis ollut jotain, mitä olis lisännyt.
Pata porisi liedellä ehkä parisen tuntia ja sen jälkeen langat saivat lillua liemessä aamuun asti. Aamulla huuhtelin langat, ja oli niihin nyt ehkä jotain pientä pigmenttiä tarttunut. Wool jostain syystä oli se kaikkein suurin lankasyöppö. Tämä lupiini pata (tai raparperi, tai 5 centtiset, tai joku) antoi siihen ihan kivaa rusehtavaa sävyä. Harmi vaan, ettei ollut omia wooleja...Naapurin vyyhdeissä on aina hienommat sävyt.

Ja milläs ne floristit värjäskään niitä kukkia...?

Nykerryksiä

Oscar-gaalan aikana ja koko eilisen päivän nykersin kinnasneuloja. Nyt ne alkaa olla viimeistä hiontaa vaille valmiit. Osaan tulee vielä koristetta pintaan. Kyllä tuntuu sormissa ja hartioissa!

Viime viikolla MuiKeiden, eli muinais- ja keskiaikakäsitöistä kiinnostuneiden (facebook-ryhmä), kokoontumisessa oli neljä naista tekemässä krappivärjäilyjä. Itse tein pieniä kokeiluja erilaisiin lankoihin. Bambu-lanka oli 100% bambuviskoosia, mutta se ei sitten ottanut kuitenkaan kovin hyvin kiinni. Tulos oli tuollaista vaaleanpunaista...

Villalanka otti ihan jees kiinni, mutta kuten odotinkin Novitan Isovelilanka nappasi parhaan tuloksen. Tässä langat on vielä märkiä, mutta ei sävyt kuivuessaan kovasti muuttuneet. Mulle jäi vielä pieni nykerö lankaa jälkiväriin likoamaan. Vielä en tiedä, mitä sille on tapahtunut... :)