Nopea päivitys.

Jopas se aika kuluu. Minne on hujahtanut kaksi vuotta? No, siinä taisi vähän käydä niin, että kun tuon valmistumisen jälkeen silloinen mies päätti, että jatkaa taivaltaan yksin, niin jäin vähän haukkomaan henkeäni. Meni suunnitelmat uusiksi. Pisti hiukan vihaksikin, mutta ne on nyt mennyttä.

Elämä hymyilee jälleen. Olen lähes tuon kaksi vuotta asunut vanhempieni naapurissa, vanhassa hirsirunkoisessa maalaistalossa, jossa on aina kylmä. Tilaa meillä täällä on kivasti ja pihaakin.
Siinä löytyi myös Elämäni Rakkaus ja viime syyskesällä hänkin muutti tänne.

Tämän vuoden alussa haimme myös omaksemme pienen yhdeksän kiloisen kääryleen. Iitu on amerikanstaffordshirenterrieri-sekoitus ja se oli kolmen kuukauden ikäinen, kun se tuli meille. Aikamoinen pakkaus. Tällä hetkellä se on jo lähes puoli vuotias ja 15 kiloa. Katsotaan, mihin mittoihin se tuosta vielä kasvaa...

Jättäydyin myös pois osuuskunnastani. Kilometrejä kertyi ajaessa työvuoroihin ja kotiin (120km suunta). Siinä kohtaa olin myös melko vakaasti päättänyt lopettaa koko käsityöläisurani, stressi oli liian kova. Olen nyt vuoden verran pohdiskellut ja tehnyt lähinnä omaksi huvikseni. Jonkin verran varmaan vaikutti, kun muinaistekniikka-artesaanin jälkeen sain vielä rautakauden tekstiilitekniikka kisällin paperit...

Katsotaan, mihin tästä vielä lähdetään, sillä nyt on taas pientä kutinaa hyppysissä.

Koska täällä päivittyy melkoisen hitaasti enää mikään, voit seurata kuvia elämästäni Instagramissa nimellä Kissapiika. Samalla nimellä löytyy kuvakansiot myös Pinterestissä. Elämä on kuvia.

Konstrundaniin osallistuttiin.

Takkatuli kotosalla

Kaunista täällä on.

Minä kutomassa Günthreillä, kangaspuilla, jotka rakensimme aivan itse!

Mun pystypuut, joilla kudoin kisällityöni.

Siida tuli mulle joulukuussa 2014. Ihana pötkäle. 

Kaikkien kisällien työ näyttelyssämme.
Kudoimme jokainen pienen osan "itseämme"
 tähän ja annoimme opettajallemme. 

Näitä "terapiapeittoja" tuli virkattua Downton Abbeytä vahdaten 2015 alkuvuosi.

Keskiaikamarkkinoilla Turussa olin.

Tuulenpesällä kävin osallistumassa taas yhdelle teepannukurssille
 ja tein siellä tuon kettupadan.
 Olin myös mukikurssilla. 

Vihdoin vähän eteenpäin tätä koulussa aloitetttua huovutustyötä.
 Kutistui hiukan enemmän, kuin odotin. 

Neulakinnasta

Ja kalannahkaa sekä palleja keskiaikamarkkinoiiden työnäytöksenä. 

Sammakkokuppi valmiina. Miten siitä tuli sininen, en voi käsittää. Piti olla vihreä...

Minä ja mun rakas äidin kutomissa sukissa. 

Koti

Marsut. Mörri ja Räyhis.

Kisuset. Ockuc, Siida ja Seita. 

Tämän vuoden terapiapeitto.

Iitu

Tämän kevään krassiviljelmä

Siida istuu ikkunalla.

Siida nukkuu. Se sitten jäi tuommoiseksi pikkuiseksi kisuliiniksi. 

Iitu on sylikoira. Kuva otettu tänään. 

Iitu on saanut uudet valjaat joskus helmikuulla...

Iitu juuri meille tulleena tammikuun alkupuolella. 

Kevät hujahti vauhdilla

Tässä vähän kuvia siitä, mitä olen kevään aikana puuhastellut. Oli siis viimeiset kuukaudet muinaistekniikan opintoja, viikonloppuna saatiin todistukset.

Kankurikisälliopinnot vielä jatkuvat, kisällityön kimppuun pitäisi ryhtyä, mutta on vielä hiukan rästihommia sitä ennen. 

Näyttötyöksi tein loimipainoisilla pystykangaspuilla kaulahuivin, jossa on pronssispiraalikoristeet sekä taidekäsityönä kanankalloiset Alice- ja Rabbit- nuket sekä kalannahkaisia kirjoja,

Koulun kevätnäyttely järjestettiin Mynämäellä. Muten valmistuvat pitävät myös ikkunanäyttelyn Portsassa Turussa. 

Kouluun kuului myös kenkäkurssi Laitilassa ja tein siellä itselleni maiharit. Kurssi oli todella mahtava!

Ihania ihmisiä koko meidän luokka ja opettajat. Tuntuu kummalliselta että kaksi vuotta hujahti näin vauhdilla. Enhän mä ehtinyt tehdä edes puolia niistä asioista, joita suunnittelin!

Keikari ja sen kaverit

Keikari - teatterinukke

Syksyllä koulussamme järjestettiin teatterinukkekurssi opettajamme Goro Shintamin johdolla. Kurssilaisia oli neljä. Saimme jokainen päättää itse, minkälaisen nuken tekisimme. Ainoana vaatimuksena oli, ettei nukke olisi "kovin iso".

Päätin tehdä oman nukkeni neulahuovuttamalla, ja ns keppinuken, joka lähinnä istuksii hyllyllä. Eli koska nukkeni ei tulisi suurempaan nukketeatterikäyttöön, pystyin hieman oikomaan tiettyjä kohtia. Pään ei tarvinnut liikkua, vaan se on hyvin kiinteästi kiinni vartalossa (neulahuovutettu). Kättä ei nuken sisään saa, vaan siinä on mahassa aukko, jotta se istuu luonnollisemman näköisesti.

Kun oli päättänyt nukkemallin sekä edes suunnilleen, minkälaisen tahtoi, alkoi homma. Styroxista leikattiin pään alkumuotti. Pikkustyroxpalat ovat perin sähköisiä, joten kannattaa ihan oikeasti käyttää pitkiä veistoja, jotta irtoavat palat ovat mahdollisimman suuria. Suihkepullolla saa paloihin hieman painoa, joka saattaa auttaa siivoamisyrityksissä.

Kollin pää styroxista

Muut liimasivat kangasta ja paperimassaa päihinsä, ja joutuivat odottelemaan kerrosten kuivumista. Minä neulasin oranssia villaa ja muotoilin kollin ilmettä.

Vartaloon käytettiin vaahtomuovia. Nivelet ovat nahkasuikaleet.

Opettaja muistutti, ettemme tekisi liian isoja...

 Välillä piti mallailla raajoja kroppaan ja vaatteita päälle.

Ei ole vielä varma, onko tulossa kolli, narttu vai kettu...

huovutus jatkuu

 Myös tassut on huovutettu, sisällä styroxpalat.

 Kengät ovat paperimassaa ja ne kopisevat kivasti. Kollilla on tietysti pieni parta ja viikset ovat villisikaa. Vaatteet olen ommellut itse koulun jämäkangasvarastolöydöistä.Säärystimet on virkattu kasvivärjätystä langasta.

Nukke on kevyt ja onnistunut oikein hyvin. Opettajakin yllättyi, miten nopeaa neulahuovuttaminen oli.

 Muut kurssilla valmistuneet nuket:

merenneitokainen

oma kuva

Lisäksi oli yksi vauvanukke, josta minulla ei ole kuvaa. Kaikki muut, paitsi vauva (joka oli oikean vauvan kokoinen) oli Keikarin kokoisia, eli isoja. :)

Merenneitokainen on maalattu akryyliväreillä ja siinä on käytetty morsinkovärjättyjä villalankoja ja neulahuovutusta.

Omakuva- nuken päässä on mekanismi ja se on maalattu munatemperalla. Hiukset ja mekko on huovutettu. Nukella oli aivan mahtavat paljaat varpaat!

Kurssi antoi kipinän alkaa valmistaa lisää nukkeja! Ehkä vielä joskus...